Iso muutos tulee pienillä asioilla

8.10.2015 15.26

4563834_KirstiKirjavainen_pieni_THUMB.jpg

Kirsti Kirjavainen oli 22-vuotias diakonissa-kätilö saadessaan lähetyskutsun. Hän päätyi Nepaliin, koska ei saanut viisumia Pakistaniin. Nyt Nepalissa on vierähtänyt jo 38 vuotta Suomen Lähetysseuran työssä. Tänä aikana moni asia on mennyt eteenpäin ja kristittyjen määrä maassa on kasvanut noin seitsemästäsadasta kahteen miljoonaan.

- Lähetystyö Nepalissa on ollut paljolti kehitysaputyötä. Kristilliseen opetukseen ei kuulu, että lähdetään muuttamaan kulttuuria vaan voimaannutetaan ihmisiä itse taistelemaan epäkohtia vastaan. Muutoksen on lähdettävä ihmisistä itsestään. Meidän tehtävämme on tuoda uskoa, toivoa ja rakkautta ihmisten välille.

Koulupuku tuo muutoksen

Kummityö Nepalissa keskittyy parantamaan erityisesti alempaan kastiin kuuluvien tyttöjen sekä vammaisten elämää. Nepalissa ei itsestäänselvyys, että tyttö laitettaisiin kouluun. Syynä voi olla perheen rahatilanne, kotona tarvittava apu tai vanha perinne.

-Mies on perheen pää, mutta piilovalta on naisilla. Jos perheen anoppi ei ole käynyt koulua, hän ei välttämättä näe sitä tarpeellisena myöskään lapsenlapsilleen. Naisen kouluttaminen voi sitä vastoin muuttaa koko perheen elämän parempaan suuntaan.

Kirjavainen on kiertänyt ympäri Suomea kertomassa lasten elinolosuhteista Nepalissa. Kun suomalaiset lapset näkevät kuvan, jossa nepalilaiset lapset ratsastavat vesipuhveleilla, moni sanoo että olisi mieluummin päivät paimenessa kuin koulussa. Vastaavasti jokainen nepalilainen lapsi valitsisi toisin jos voisi.

Nepalissa kouluun ei ole asiaa ilman koulupukua – opettaja voi ajaa väärin pukeutuneet lapset karttakepillä ulos luokasta. Koulupuvun hinta on noin 10€, mikä on iso raha perheelle, joka päivässä tienaa yhden euron. Suomalaisen lahjoittama kymppi voi Nepalissa muuttaa lapsen koko elämän.

-Pieni tyttö voi koulupuvun saatuaan sanoa olevansa maailman onnellisin lapsi. Samoin voi sanoa sokea poika, joka pääsi vammaisille lapsille tarkoitettuun kouluun. Tullessaan pojalla ei ollut edes nimeä, koska vanhempien mielestä sokealla lapsella ei ollut mitään arvoa.

Kirkossa ei syrjitä

Kirjavainen muistuttaa, että lähetystyössä pienillä asioilla voidaan tehdä valtavan isoja asioita. Kun kylä saa vesijohdon, ei tyttöjen tarvitse enää kantaa vettä vaan hekin voivat päästä kouluun. Tai kun vammainen lapsi saa sata euroa maksavan pyörätuolin, hänen ihmisarvonsa nousee kun liikkumaan pääsee muutenkin kuin ryömimällä.

-Erityisesti pienissä kylissä vammaisia hävetään ja piilotellaan jopa naapureilta. Moni vammainen on sanonut, että kirkko on ainut paikka, jossa heitä ei syrjitä vaan kohdellaan ihmisinä. Toivoisin, että myös tämän päivän pakolaisvirtojen aikana kirkko olisi se paikka, jossa jokainen voisi tuntea, ettei häntä syrjitä.

Kuvassa Raija Pussinen kokeilee saria keskustan lähetyspiirissä. Kirsti Kirjavainen kertoo, miten koulutus tuo naiset näkyviin joskus aivan sananmukaisesti. -Eräässä kylässä naiset päättivät yhteistuumin tulla näkyviin. Sarilla ei enää peitetty kasvoja, koska kuusimetrinen kangas aiheutti vaaratilanteita tulisijaa käytettäessä. Tänä päivänä kylän naiset ajavat jopa polkupyörällä sarin helmat hulmuten.

« Uutislistaukseen