40 vuotta keravalaisten palvelemista musiikin keinoilla

Kirjoitus on julkaistu Kirkonmäeltä-palstalla Keski-Uusimaa Viikko -lehdessä 2.9.2020 

Kun keravalaisille tuttu kanttori Eija Repo jää eläkkeelle marraskuun alussa, takana on 43 vuoden pesti Keravan seurakunnassa. Tänä aikana Kerava on hänen luonnehdintansa mukaan kasvanut ”hyvällä tyylitajulla rakennetuksi, vireäksi pikkukaupungiksi, jossa myös luonnon vihreyttä löytyy”. Seurakunnassakin on ehtinyt olla viisi kirkkoherraa.

”Kanttorin työssä tärkeintä on ollut ihmisten kohtaaminen, laulattaminen ja opettaminen”, Eija Repo tiivistää. Hän kertoo olevansa pedagogi ja pitäneensä paljon esimerkiksi rippikoululaisten musiikinopetuksesta. ”Kuoroni, lapsikuorot Sinisiivet ja Revontulet sekä lauluyhtye Oodi, olivat tärkeitä `työrukkasiani` messumusiikin rikastuttajana. Niissä toimivat ihmiset antoivat kanttorin työhön tukea ja voimaa.”

Eija Repo sanoo, että musiikilla on ollut kautta historian suuri merkitys kirkon toiminnassa, sillä musiikki auttaa sanoman välittämisessä. Jumalanpalveluskin olisi vaatimattomampi, jos musiikki jätettäisiin pois. Erityisen läheistä kanttorille on ollut jazz, jota hän pitää hyvin spirituaalisena musiikkina: ”Jazzin taitajien soitossa välittyy myös hengellisyys.”

Ihmisen elämässä musiikki on läsnä niin ilon kuin surunkin hetkillä. Onnistumista Eija Repo sanookin kokeneensa tilanteissa, joissa hän on kokenut, että on voinut musiikin avulla lohduttaa surussa. Samalla tavalla musiikin avulla voi myös elää mukana ilossa.

Kirkossa kanttori nähdään usein kirkon urkujen ääressä, mikä onkin ollut Eija Revolle mieluista. ”Urut ovat soitin, joka taipuu monenlaisen musiikin esittämiseen. Se on kuin orkesteri tuhansine pilleineen ja laajoine äänialoineen sekä rikkaine sointimaailmoineen.”

Koronavirustilanteen seurauksena syntynyt poikkeuksellinen aika on näkynyt myös kanttorin työssä. Yleisötilaisuudet jouduttiin seurakunnassakin keväällä perumaan ja toimintaa on käynnistetty poikkeusjärjestelyin. Ajoittain korona on kanttoriakin turhauttanut, mutta toisaalta se on pakottanut ihmiset uudenlaisten asioiden äärelle. ”On mahdollisesti joutunut karsimaan jotakin turhaa elämästään. Vaikeaa ja surullista on, että ihmiset ovat joutuneet ahtaalle niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Ehkä olemme oppineet kiinnittämään enemmän huomiota terveytemme hoitamiseen ja läheisistä välittämiseen. Uusia alkuja tämä aika luo taatusti.”

Uuden edessä Eija Repo ei halua laatia liian tarkkoja suunnitelmia. ”Pitää jättää tilaa niin, että henki kulkee. Ehkä alan opiskella jotain aivan uutta aihetta”, hän kertoo salaperäisesti.