Kun vuosi vaihtuu ja kellot lyövät keskiyön hetken, meitä ympäröi hetken taika.
Katson poikiani parvekkeella ottamassa uutta vuotta vastaan. Taivaalla räiskähtelevät raketit tuovat iloa ja onnea ainutlaatuiseen hetkeen. Tässä hetkessä on jotakin taianomaista tai pyhää, kenties molempia.
Tuntuu kuin hetki pysähtyisi ja kaikki olisi mahdollista. Vuoden vaihtuessa tunnen, että voin heittää menneisyyden taakse ja astua raikkaaseen, tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Vuoden vaihtuminen ei ole vain kalenterimuutos. Se on symbolinen hetki, joka antaa mahdollisuuden arvioida tähän asti elettyä elämää ja olla hetken verran irrallaan ajasta, vain tässä ja nyt.
Raketit, täyttäkää taivas väriloistolla ja juhlistakaa juuri tätä hetkeä. Katselen taivaalle läheisteni ja Luojani kanssa. Niin on hyvä.
Vuoden vaihtuessa haluan antaa tilaa kiitollisuudelle. Kiitollisuus ei ole vain kiitoksen ilmaisemista, vaan syvällistä ymmärrystä siitä, mitä kaikkea olen saanut elämältä. En tarkoita vain saavutuksia ja elämän iloisia hetkiä, vaan myös virren 341 ohdakkeita, jotka mua haavoitti.
Kiitos Luojani, että jaat tämän hetken kanssani. Pienen kairos-hetken, jossa aika lakkaa olemasta ja tilalla on päättymätön nykyhetki. Silloin ei ole jotakin jossain, vaan kaikki on tässä; minä, maailma ja Jumala.
Nostan maljan uudelle vuodelle. Teen sen täynnä kiitollisuutta menneisyydestä, jota ei enää ole. Nostan maljan tälle hetkelle, jonka merkityksen ymmärrän vasta jälkikäteen. Nostan maljan Luojalleni, joka asuu syvällä ihmisyydessäni ja katsoo raketteja kanssani.
