Työtä keravalaisten lapsiperheiden parhaaksi neljällä vuosikymmenellä

Johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja Eija Listenmaa on tuttu lukuisille keravalaisille perheille, sillä hän on työskennellyt Keravan seurakunnan varhaiskasvatuksessa 33 vuoden ajan ja neljällä vuosikymmenellä. Kirkon töissä Eija on aloittanut jo vuonna 1983.  Nyt työura Keravalla on tulossa päätökseensä, sillä Eija on muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja jättämässä seurakunnan taakseen. 

”Kyllä 40 vuotta kirkon töissä on aikamoinen saavutus. Olen tyytyväinen, että olen voinut vaikuttaa keravalaisten lasten ja perheiden elämään ja saanut kehittää varhaiskasvatuksen toimintaa”, hän summaa menneitä vuosikymmeniä. ”Viime vuosina tiimin esihenkilönä toimiessani olen tehnyt paljon hallinnollisia tehtäviä, mutta edelleen olen halunnut säilyttää yhteyden myös ruohonjuuritason toimintaan ja kohdata keravalaisia lapsia ja vanhempia. Olen ollut mukana esimerkiksi perheleireillä ja mieluinen työtehtävä uran alkuajoilta oli myös vanhempi-lapsi-kerhon ohjaaminen, jota tein yli kymmenen vuoden ajan.”

Uskonnollisuus osana arkea

Eija kertoo, että hän on halunnut omalla työllään olla tukemassa arkielämän uskonnollisuutta. ”Jumalalle voi henkäistä vaikka puuroa keittäessä, että nyt on raskasta, tai kiittää omasta perheestä ja hyvistä hetkistä. Itselleni lapsuudenkodissa opittu iltarukous on ollut tärkeä läpi elämän. Olen voinut turvautua siihen ja se on tuonut tunteen, etten ole yksin.” 

Pitkälle työuralle mahtuu monia mieleen jääviä hetkiä. ”Joskus vanhemmat ovat kertoneet, että pieni lapsi, joka ei vielä osaa puhua, alkaa seurakuntatalon ohi mentäessä leikkiä käsillään Jumalan kämmenellä -laulua, jota perhekerhoissa lauletaan. Erityisesti silloin, kun on tullut tunne, että toiminta on merkityksellistä jollekin lapselle, on oma työ tuntunut tärkeälle.”

Vuosikymmenet ovat tuoneet mukanaan muutoksia

Vuosikymmenien varrella niin varhaiskasvatuksen toimintaympäristö kuin seurakunnan toimintakin on muuttunut. ”Esimerkiksi lakisääteinen esiopetus ja subjektiivinen päivähoito-oikeus ovat vaikuttaneet seurakunnan päiväkerholaisten määrään, joka on nykyisin pienempi kuin aloittaessani työt Keravalla. Iso muutos on tapahtunut myös pyhäkouluissa, joilla oli keskeinen merkitys seurakunnan toiminnassa 1990-luvulla ja itsekin aloitin pyhäkoulusihteerinä. Nykyisin pyhäkoulukokoontumisia ei enää järjestetä, vaan toiminta on muuttunut kirjepyhäkouluksi. ”

Eijan mukaan seurakunnan toiminnasta ja perheiden toiveista on kerätty säännöllisesti palautetta. ”Perheiden tarpeiden muuttuessa olemme jatkuvasti kehittäneet omaa toimintaamme ja aloittaneet esimerkiksi muskarit ja iltaperhekerhot ja kehittäneet esimerkiksi lapsiparkki- PikkuHelppi-toimintaa.”

Oma lukunsa on digitaalinen murros, joka on tuonut uusia tuulia myös varhaiskasvatuksen toimintaan. ”Olen pitänyt todella tärkeänä, että olemme sosiaalisessa mediassa. Seurakunnan varhaiskasvatuksella on oma Facebook-sivu, jossa kuvaamme kerhojen arkea ja teemme toimintaamme tutuksi lapsiperheille. Korona-aikana kokoontumisten ollessa tauolla siirryimme tekemään työtä verkossa, videoimme kerhohetkiä ja jaoimme esimerkiksi askarteluvinkkejä kotona oleville lapsille.” 
Sosiaalisessa mediassa toimiminen on Eijan mukaan yksi esimerkki lastenohjaajien ammattitaidon laajuudesta. ”Vuosikymmenten varrella on näkynyt lastenohjaajien työnkuvan monipuolistuminen. Vielä 1990-luvulla kerhoissa oli osa-aikaisia ohjaajia. Nykyisin ryhmiä ohjaavat koulutetut lastenohjaajat, jotka voivat tehdä työtä myös esimerkiksi nuorten parissa rippileireillä.” 

Johtavan varhaiskasvatuksen ohjaajan tehtävänä on esihenkilönä ollut tehdä töitä sen eteen, että lastenohjaajat voivat työskennellä parhaalla mahdollisella tavalla ja kerhoissa kaikki toimii. Eija kertoo, että työn haasteena on ajoittain näyttäytynyt sijaispula ja valmiudessa oleminen jo aikaisin aamulla sijaisjärjestelyjä tehden. ”Ryhmiä on ollut paljon ja jokaisessa on ainakin kaksi työntekijää, joten aamut ovat hyvin usein alkaneet siten, että järjestelen sijaisia ryhmiin aamupalan lomassa”, Eija kertoo. 

Eija Listenmaa kertoo, että ison elämänmuutoksen kynnyksellä olo on kiitollinen, tyytyväinen ja hiukan haikeakin. ”Kaiken kaikkiaan Keravan seurakunta on ollut minulle hyvä paikka tehdä työtä ja olen myös tykännyt asua ja viihtynyt Keravalla. Haluaisin kuitenkin ehtiä elää vielä muullekin kuin työlle. Olen miettinyt asiaa pitkään ja nyt rohkenen irtisanoutua ja muuttaa maalle. Varsinainen eläkeikä on parin vuoden päässä. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan ennen sitä.”

Mitä Eija tänään haluaisi sanoa nuorelle työuraansa aloittavalle itselleen?  ”Sinä selviät! Opit työsi ja osaaminen kehittyy. Tämä haluaisin sanoa kaikille työelämään tuleville nuorille.”