Virret ovat sitä yhteisöllistä, mitä tänä päivänä niin kovasti rummutetaan. Virsiä voidaan laulaa yhdessä. Virsiin liittyy muistijälkiä eri elämänvaiheista. Olin helmikuun alussa valtakunnallisilla kanttoripäivillä, jotka järjestettiin tänä vuonna Vaasassa. Siellä melkein neljäsataa kanttoria lauloi innolla virsiä ja muita kappaleita yhteisissä tilaisuuksissa. Voitte varmasti kuvitella, millainen upea sointi siitä syntyi. Yhteisöllinen kokemus oli voimakas. Oli helppo laulaa mukana tuossa upeiden lauluäänien virrassa. On valtava rikkaus, että meillä on Suomen ja muiden pohjoismaiden seurakunnissa palkattuina työntekijöinä korkeasti koulutettuja muusikoita. Näin ei ole missään muualla maailmassa.
Virret ovat luterilaisuuden tärkeä ydin. Lutherin jalanjäljissä olemme laulaneet virsiä jo vuosisatoja. Uskonpuhdistuksella oli valtava vaikutus messun dynamiikkaan: seurakuntalaiset pääsivät osallistumaan jumalanpalvelukseen laulamalla virsiä. Laulava seurakunta on elävä seurakunta myös tänä päivänä. Seurakunnan laulavaisuus kertoo paljon seurakunnan ja seurakuntalaisten aktiivisuudesta ja osallistumisesta ylipäätään. Kanttorina iloitsen aina siitä, kun seurakunta osaa laulaa ja osallistuu laulamalla.
Paljon on virsien tyyli muuttunut Lutherin ajoista. Virret ovat muun muassa nopeampia, kieli on muuttunut yleiskielen muuttuessa, mutta sisältö ja seurakuntaa osallistava vaikutus on säilynyt. Seurakunta pääsee toteuttamaan jumalanpalvelusta yhdessä laulamalla. Kollektiivinen laulu on osa yhteisyyden kokemusta.
Kirkkoon tullaan monin ajatuksin ja odotuksin. Laulaessamme yhdessä ajattelemme virren sanoja ja jaamme ajatuksissamme niiden yhteistä sanomaa. Miltä tuntuisi messu ilman yhteistä virsikirjaa? Miltä tuntuisi Keravan kirkon messu ilman yhteistä virren veisuuta? Jotta pääsee mukaan virsien laulamiseen, täytyy kuitenkin tuntea virsien sävelmät.
Virsikirjaa uudistetaan muutaman kymmenen vuoden välein vastaamaan ajan kieltä ja ajatusmaailmaa. Viimeinen uudistus vuonna 2015 toi virsikirjaamme 79 uutta virttä. Virsikirjan uudistuksen yhtenä tavoitteena oli saada ihmisiä innostumaan virsien laulamisesta ja löytämään virsien sanomasta iloa, voimaa ja lohtua. Virret on valittu siten, että ne sopisivat yhteislaulettavaksi, eivätkä olisi liian vaikeita tavalliselle seurakuntalaiselle oppia. On kuitenkin niin, että joistakin virsistä tulee paljon laulettuja lemppareita ja toiset virret jäävät vähemmän käytetyiksi ja lauletuiksi.
Virsikirjasta on tullut hyvin laaja osastoineen ja kirkkovuoden aihealueineen, tarvitaanhan virsiä hyvin erilaisissa kirkollisissa tilanteissa. Virsien valinnassa esimerkiksi messuun pyritään ottamaan huomioon monia asioita. Kirkkovuoden pyhät rytmittävät kirkossa luettavia tekstejä ja laulettavia virsiä. Jumalanpalveluksen vapaaehtoiset, kirkkoväärtit, osallistuvat virsien valintaan. Kun sunnuntain jumalanpalvelukseen valitaan virret, tavoitteena on löytää tasapaino hyvin vanhojen, rakkaiden virsien ja uusimpien virsien välillä. Näin otamme huomioon seurakuntalaisten erilaiset odotukset. On tärkeää säilyttää veisaava kirkkokansa. On tärkeää, ettemme toisaalta unohda vanhoja virsiä, kun innostumme uusista. Seurakuntalaisilta on tullut kiitosta virsien raikkaista sovituksista, kun messuja on sovitettu eri musiikkityyleille. Moniääninen seurakunta tulkoon huomioon otetuksi myös siis virsien kautta.
Virsistä on moneksi. Virsikirjasta löytyy viisauksia ja elämänkokemusta enemmän kuin ennalta arvaakaan. Kahdenkymmenenviiden vuoden kanttorina toimimisen jälkeenkin löydän ilokseni yhä uusia merkityksiä tutuista virsistämme. Kannustan kaikkia tutkimaan virsikirjaa ja opettelemaan virsiä. Tervetuloa kirkkoon mukaan messuun niitä yhdessä laulamaan. Virsiin voit tutustua ja opetella niitä laulamaan esimerkiksi virsikirja.fi -sivustolta. Lisäksi suosittelen lukemaan kolme kuukautta sitten 96-vuotiaana kuolleen virsiguru Tauno Väinölän kirjoittaman Virsikirjamme virret -nimisen kirjan, joka julkaistiin vuonna 2008 ja jonka Timo Soini tuolloin valitsi vuoden kristilliseksi kirjaksi.
