Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Tällä verkkosivulla pappi Emmi Ruokamo kertoo rohkeista Jumalan seuraajista.
Debora
Jael
Jeremia
Elia
Job
Abigail
Oletko kuullut Deborasta? Mitä hänestä? Debora oli Israelin ainut naistuomari ja profeetta. Aikana ennen kuninkaita Israelilla nimittäin ehti olla 12 tuomaria, joiden tehtävänä oli toimia kansan johtajina ja sotilaallisina johtajina kriisien keskellä. Jumala valitsi tällaiseen tehtävään naisen, Deboran, joka toimi tuomarina yhteensä 60 vuotta. Hän oli Samuelin lisäksi ainoa tuomareista, joka oli lisäksi profeetta.
Debora lähetti sotapäällikkö Barakin sotaan, mutta Barak kieltäytyi lähtemästä, jollei Debora lähtisi mukaan. Tuomarien kirjassa, Deboran laulussa, sanotaan: ”Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään, kyliä ei enää ollut Israelissa. Silloin nousit sinä, Debora, astuit esiin, Israelin äiti.” Muut piilottelivat, eivät uskaltaneet lähteä taistoon, mutta Debora johti kansaa ja rohkaisi heitä puolustamaan itseään. He olivatkin voitokkaita ja palasivat kukistettuaan vihollisen ja saivat elää 40 vuotta rauhassa.
Deboran täytyi olla rohkea, taitava, pätevä ja Jumalalle kuuliainen, jotta hänet valittiin näin haastavaan tehtävään. Eikä pelkkä valinta riitä, sen lisäksi hänen on täytynyt ansaita Israelin heimojen kunnioitus ja osoittaa kyvykkyytensä. Jotta naisena tulee valituksi noin vaativaan ja miesvaltaiseen tehtävään, on ollut pakko olla rohkea ja osoittaa taitonsa. Debora seurasikin rohkeasti ja kuuliaisesti Jumalalta saamaansa kutsua tuoden lahjansa ja taitonsa koko kansansa siunaukseksi.
Jael ei ole erityisen tunnettu Raamatun henkilö, mutta sitäkin rohkeampi. Hän liittyy samaan voitokkaaseen sotaan, johon tuomari Debora ja sotapäällikkö Barak lähtivät. Debora ennustaa, että Jumala antaa vihollispäällikkö Siseran naisen käsiin, eikä Barak saa kunniaa sotaretkestä. Siseran olikin kaiken sekasorron keskellä paettava vaunuistaan jalan sillä aikaa, kun Barak tuhosi koko sotajoukon. Hän pakeni keniläisen Heberin vaimon Jaelin teltalle, sillä heidän sukujensa välillä vallitsi rauha. Jael kutsui hänet sisään ja lohdutteli häntä, ettei tarvitse pelätä. Jaelin tarjottua Siseralle juotavaa tämä nukahti ja vaipui sikeään uneen. Silloin Jael otti telttavaarnan ja nuijan, hiipi Siseran luo ja löi vaarnan hänen ohimoonsa, niin että se meni pään läpi ja tunkeutui maahan asti tappaen Siseran. Näin Israel sai voiton sodassa ja sai elää rauhassa 40 vuotta.
Jaelin täytyi toimia rohkeasti ja itsevarmasti, jotta hänen juonensa onnistuisi. Ilman rohkeutta ja kutsua Jumalalta Jael tuskin olisi uskaltanut surmata Siseraa saati onnistunut siinä. He olivat kaksin teltassa ja naisena Jael oli todennäköisesti altavastaajana. Sotapäällikkönä Sisera oli varmasti myös fyysisesti vahvempi. Jael oli kuitenkin ovelampi tuottaen sitä kautta voiton Israelille ja kunniaa Jumalalle. Samalla hän osoitti, että Jumala voi kutsua yllättäviäkin ihmisiä toimimaan rohkeasti Hänen tahtonsa mukaisesti!
Jeremia on tunnettu ja voimallinen profeetta, joka puhui rohkeasti ja kutsui Israelia noudattamaan Jumalan tahtoa ja luottamaan Häneen. Jeremia kutsuttiin jo nuorena profeetan tehtävään, vaikkei hän itse kokenut olevansa valmis. Raamattu ei kerro, kuinka nuori hän oli, mutta nuori joka tapauksessa. Jeremia ei ollut omasta mielestään valmis profeetaksi ja sanoikin Jumalalle: Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori! Jumala kuitenkin näki jotakin, mitä Jeremia ei nähnyt. Hän näki Jeremian potentiaalin ja oli valinnut tämän vastalauseista ja epävarmuuksista huolimatta. Jumala rohkaisi Jeremiaa sanoen: – Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.
Jeremiahan pelkäsi, miksi sitten nostan hänet esiin rohkeana. Rohkeus ei tarkoita pelon puuttumista. Se ei tarkoita sitä, ettei koskaan pelkäisi tai epäilisi omia kykyjään, vaan sitä, että peloista huolimatta toimii. Näin Jeremiakin teki, Hän täytti Jumalan tahdon siitä huolimatta, että se oli vaikeaa, aiheutti toisinaan pahaa mieltä ja pelottikin. Jeremia kasvoi tehtäväänsä ja hänestä tuli kunnioitettu ja arvostettu Jumalan profeetta, jonka totuudellisuuteen pystyi luottamaan.
Monet meistä ovat kuulleet profeetta Eliasta, onhan häneen viitattu Uudessa testamentissakin. Elia on yksi tunnetuimmista profeetoista, joka teki monia ihmetekoja. Hän ei kokenut kuolemaa, vaan hänet otettiin tulisilla vaunuilla taivaaseen. Haluan nostaa esille yhden mielestäni erityistä rohkeutta vaatineen Elian ihmeteon, nimittäin tilanteen, jossa hän haastoi 450 Baalin profeettaa huutamaan avuksi jumalaansa.
Molemmat puolet valmistivat alttarin ja uhrin, mutta eivät sytyttäneet tulta, vaan pyysivät omaa jumalaansa sen sytyttämään. Baalin profeetat rukoilivat, satuttivat itseään ja joutuivat hurmoksiin käyttäen tunteja ja tunteja, mutta tuli ei syttynyt. Sen jälkeen Elia kasteli oman alttarinsa litimäräksi niin, että alttari lainehti vedestä ja kutsui sitten Jumalaansa sytyttämään tulen. Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Näin Jumala todisti voimansa Elian kautta kansalle.
Elia yksin oli jäljellä Israelin Jumalan profeetoista, ei ollut enää muita. Yksin hän kuitenkin nousi 450 Baalin profeettaa vastaan rohkeasti ja itsevarmoin ottein kutsui Israelin Jumalaa kääntämään kansan sydämet jälleen puoleensa. En usko, että olisi helppoa julkisesti asettua 450 profeettaa vastaan – koko kansasta puhumattakaan – ja tehdä mitä Elia teki. Elia ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Jumala näyttäisi mahtiaan koko kansalle, vaan alleviivasi vielä Jumalan voiman valtavuutta kastelemalla alttarin. Elian teko vaati valtavasti rohkeutta ja horjumatonta luottamusta Jumalaan.
Job on jäänyt historiaan ennen kaikkea kärsimyksistään. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. Vastoinkäymisten toistensa jälkeen huuhtoessa Jobin ylitse, hän ei milloinkaan kironnut Jumalaa, vaikka kokikin tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Job menetti omaisuutensa, lapsensa, terveytensä ja muiden kunnioituksen. Hän koki valtavaa henkistä ja fyysistä tuskaa ja kärsimystä päätyen lopulta pisteeseen, jossa hän toivoi omaa kuolemaansa. Hänen ystävänsä lohduttivat häntä tyhjillä sanoilla ja etsivät syytä hänen epäonneensa hänestä itsestään.
Miksi sitten nostan Jobin esiin rohkeudesta puhuttaessa? Mielestäni vaatii valtavaa rohkeutta ja mielenlujuutta kestää kärsimyksissä, jatkaa eteenpäin ja selvitä seuraavaan päivään. Ja Job sinnitteli. Hän sinnitteli, vaikka oli menettänyt toivonsa. Hän etsi yhteyttä Jumalaan, vaikka koki yhteyden rikkoutuneen. Hän ei luovuttanut ja lopulta kärsimykset hellittivätkin ja hän sai jälleen hyviä asioita elämäänsä. Jobin suhde Jumalan kanssa korjaantui ja elämä alkoi näyttää valoisia puoliaan.
Jobin kulkema tie ei kuitenkaan ollut helppo. Rohkeus ei ole pelon puuttumista, mutta rohkeus ei ole myöskään pelkkiä urhoollisia sankaritekoja ja onnistumisia. Rohkeus on toisinaan kituuttelua, toisinaan epäonnistumista. Lopputulos ei määritä sitä, oliko joku rohkea, vaan hänen asenteensa. Ja Jobilla oli rohkeutta aivan valtavasti. Ajattelen, että osittain sen takia hänet on nostettu meillekin esikuvaksi.
Oletko kuullut Abigailista? Vai onko hän sinulle aivan uusi tuttavuus? Abigail oli tylyn ja karkean Nabalin viisas ja kaunis vaimo. Ennen kuin Daavidista tuli kuningas, hän kulki autiomaassa Nabalin mailla joukkonsa kanssa ja suojeli Nabalin omaisuutta ja paimenia. Daavid lähetti miehiä pyytämään Nabalia osoittamaan vieraanvaraisuutta ja tarjoamaan heille syötävää, mutta Nabal kieltäytyi tylysti samalla loukaten Daavidia miehineen tarpeettomasti. Daavid tulistui tästä kovin ja lähti kostoretkelle aikeenaan vuodattaa verta.
Nabalin palvelijat pelkäsivät turvallisuutensa puolesta Nabalin röyhkeyden takia ja kertoivat kaiken hänen vaimolleen Abigailille. Abigail ei hukannut aikaa, vaan kokosi kiireesti mahdollisimman paljon syötävää ja kuormasi ne aasien selkään. Hän lähti Daavidia vastaan kertomatta miehelleen mitään, oli kunnioittava, otti vastuun miehensä virheestä ja toimi perhekuntansa nimissä estääkseen verenvuodatuksen. Daavid kuunteli Abigailia, otti vastaan hänen lahjansa ja arvosti hänen älyään ja kiitti siitä, että Abigail esti häntä kostamasta. Myöhemmin Abigail kertoo kaiken miehelleen, jonka sydän jähmettyi ja muuttui kuin kiveksi. Myöhemmin Jumala rankaisi Nabalia kuolemalla ja Daavid otti Abigailin vaimokseen.
Abigail osoitti monessa kohtaa rohkeutta. Epäröimättä hän toimi vastoin miehensä ensin antamaa käskyä tämän selän takana pelastaakseen oman perhekuntansa verilöylyltä. Hän myös uskaltautui vihaisen Daavidin eteen ottamaan vastuun isosta virheestä, jota hän ei itse ollut tehnyt. Hän toimi sovittelijana kahden tulistuneen miehen välillä toivoen parasta mutta pystymättä kuitenkaan tietämään, miten tilanne ratkeaisi. Abigail käytti rohkeasti viisauttaan koko perhekuntansa hyväksi ja Jumalan kunniaksi, ja sen takia hän on jäänyt historiaan viisaana sovittelijana.
Verkkosivu perustuu talvella 2023 pidettyyn videosarjaan.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä