Kiinnostus Suomen kirkon historian alkuvaiheisiin vei minut ja muutaman ystäväni viime kesänä Turun kupeessa sijaitsevaan Ravattulan Ristimäkeen. Alueelta on löydetty toistaiseksi vanhimman suomalaisen kirkon jäänteet. Löydön teki Turun yliopiston opettaja, arkeologi ja filosofian tohtori Juha Ruohonen työryhmineen vuonna 2013. Ruohonen väitteli aiheesta tohtoriksi lokakuussa 2024. Hänen väitöskirjansa ”Ristimäen kirkko ja Lounais-Suomen varhaiskristillisyys: Arkeologinen tutkimus Ravattulan Ristimäen kirkollisesta rakennuksesta ja hautausmaasta (Turun yliopisto, 2024)” on mielenkiintoista luettavaa myös ns. suurelle yleisölle.
Puisesta Ristimäen kirkosta on säilynyt maahan hautautuneena kivijalka ja alttarin kivinen perustus. Vierailija voi hahmottaa kirkon muodon ja koon maahan ääriviivoiksi aseteltujen kiviladelmien perusteella. Kirkko vaikuttaa pieneltä, mutta siihen osasin varautua, sillä olen käynyt myös Helsingin Vanhassakaupungissa ihmettelemässä kaupungin ensimmäisen kirkon kivijalkaa.
Radiohiiliajoituksen ja kolikkolöytöjen perusteella on todettu, että Ristimäen kirkko rakennettiin 1100-luvun puolivälin jälkeen, viimeistään vuonna 1170, ja sen käyttö päättyi 1230–1240-luvuilla. Ennen kirkkoa Ristimäkeen oli perustettu kristillinen hautausmaa kiviaitoineen. Kalmistossa on noin 400 hautaa, joista on tutkittu toistaiseksi 61 hautaa. Hautaustavan ja hautalöytöjen perusteella on voitu päätellä, että paikallinen väestö oli kristittyä jo useiden sukupolvien ajan ennen kirkon rakentamista, ehkä toista sataa vuotta.
Ristimäen löydöt ovat mullistaneet käsityksiä varhaiskeskiajan kristillisestä elämästä lounaisessa Suomessa. Ensinnäkin käsitys seurakunnallisen järjestäytymisen ajankohdasta on muuttunut. Kun aikaisemmin on ajateltu paikallisseurakuntien syntyneen 1220-1230- luvuilla, niin Ristimäen kirkko osoittaa, että kyliä yhdistyi seurakunniksi jo pari sukupolvea aikaisemmin. Ristimäen kirkko ei ollut ainoa laatuaan Aurajokilaaksossa. Kun katolinen kirkko sitten yhdisti nämä pienet kristilliset yhteisöt pitäjänseurakunniksi, Ristimäen kirkon käyttö päättyi. Se joko lahosi paikoilleen tai purettiin, sillä palojälkiä ei ole. Ristimäen kirkkoon verrattavia rakennuksia ei ole toistaiseksi löydetty, mihin merkittävimpänä syynä lienee se, että uudet ja isommat kirkot rakennettiin usein vanhojen pikkukirkkojen päälle.
Ruohosen työ murtaa lopullisesti legendan siitä, että piispa Henrik olisi tuonut kristinuskon Suomeen 1150-luvun ristiretkellään, sillä lounaissuomalaiset olivat kristittyjä jo paljon tätä ennen. Sikäli kuin ristiretkiä tapahtui, ne olivat luonteeltaan hallinnollisia ja valtapoliittisia tapahtumia, joissa maamme virallisesti liitettiin Ruotsin valtakunnan ja katolisen kirkon valtapiiriin. Katolinen kirkko toki teki lähetystyötä, mutta se oli Suomessa pääsääntöisesti rauhanomaista.
Ruohosen tutkimukset vahvistavat osaltaan myös sen, ettei ensimmäisiä kristillisiä kirkkoja perustettu muinaisyhteisöiltä takavarikoiduille paikoille, vaan ne syntyivät kristillisten yhteisöjen omiin tarkoituksiin. Ristimäeltäkään ei ole löydetty merkkejä kristillisyyttä edeltävästä toiminnasta.
Ristimäellä kävijä kokee olevansa osa laajempaa kertomusta. Mieleeni nousi kiitollisuus siitä, että saan olla lenkki jopa tuhansien vuosien mittaisessa uskon ketjussa. Mietin kirkon eri vaiheita Suomessa ja sitä, miten merkittävällä tavalla kristilliset ja etenkin luterilaiset käsitykset näkyvät tänäkin päivänä yhteiskunnassamme. Tosin niistä on tullut niin elimellinen osa yhteiskuntaa, ettei niitä enää tunnisteta erityisen uskonnollisperäisiksi. Havaitseeko suomalainen yhteiskunta juurensa? Vaikka juurista ei enää piitattaisi, puu tuottaa vielä maukkaita hedelmiä! Voimme kysyä, kuinka kauan, ja mitä tapahtuu, jos Jumala poistetaan arvoistamme ja ajatuksistamme?
Kotimatkalla pohdin muutosta ja pysyvyyttä. Kuin vastauksena sydämessäni alkoi soida vanha laulu:
Halki vuosisatojen Sana kantaa ikuinen.
Sydänäänen ihanan kuulen Pyhän Jumalan.
Halki maailman muuttuvan Sana kantaa Jumalan.
Sydänäänen Jeesuksen tunnen iankaikkisen.
Sana Hengen, totuuden, Sana Herran Jeesuksen
tänään muuttaa sydämen, Sana iankaikkinen.
Teksti perustuu Juha Ruohosen väitöskirjaan, "Ristimäen kirkko ja Lounais-Suomen varhaiskristillisyys: Arkeologinen tutkimus Ravattulan Ristimäen kirkollisesta rakennuksesta ja hautausmaasta (Turun yliopisto, 2024)". Sisältöön on vaikuttanut myös Niko Huttusen, Anneli Portmanin ja Kaius Sinnemäen toimittama teos "Kaappiluterilainen kansa, puheenvuoroja suomalaisesta yhteiskunnasta (Käsite-Kirjat 2020)".
