Sään vaikutus pohjoisen ihmisten mielialaan korostuu marraskuussa. Enimmäkseen on pilvistä, sateen tihkua melkein joka toinen päivä. Yllättävästi lämpimiä päiviäkin on, joskus taas mennään nollan tuntumassa tai tulee lumisateen poikasia. Päivänvaloaika lyhenee, aamuhämärä vaihtuu melkein huomaamatta iltahämäräksi. Yön pitkässä pimeässä riittää valvottuja tunteja ja aikaa kuunnella kolotuksiaan. Vuodenajan kysymys monelle on, miten jaksaa samota tätä pimeää vuodenvaihteen yli kevättalven puolelle. Maan eteläosassa tai länsirannikolla asuja ihmettelee, onko Suomessa enää talvi-nimistä vuodenaikaa, kun lunta ei juuri näy.
Pyhäinpäivän aikaan Hesariin putkahti helsinkiläisen kirkkoherran mielipidekirjoitus otsikolla ”Katoaako Pyhäinpäivän kynttilämeri?”. Hautauskulttuurin kerrotaan olevan murroksessa. ’No service funerals’ – hautajaiset ilman tilaisuutta – on läntisessä kulttuurissa kasvava ilmiö. ”Jos vainajat haudataan ilman siunausta ja saattotilaisuutta, katoaa yhteisöllinen mahdollisuus surun ilmaisemiseen ja se tekee yhteisöstä haavoittuvan.” On totta, että suru ja ikävä eivät koske vain lähiomaisia, monilla vainajilla on ystäviä, työn tai harrastusten parissa läheisiksi tulleita ihmisiä, jotka myös surevat ja muistelevat. Jos saattamisen ja hyvästelyn rituaalit katoavat, menetetään jotain tärkeää ihmisyydestä. Maaseudulla, jossa hautausmaat enimmäkseen ovat kirkkojen kupeessa, pyhäinpäivän ja joulun kynttiläperinne vielä elää, mutta suurkaupungin laitojen jättihautausmailla kynttilämeret lienevät mennyttä aikaa.
Muutos hautauskulttuurissa on jo käynnissä ja muutoksella on aina kipukohtansa. Kirkolliset toimitukset ovat perinteisesti olleet osa kirkon oleellista toimintaa. Jos omaisilta puuttuu yhteys kirkkoon, myös kirkollisten rituaalien merkitys haalistuu. Kirkon on syytäkin olla huolissaan yleisemminkin rituaalien yhteisöllisen merkityksen hupenemisesta, ei pelkästään jäsenkadosta. Lapsia jää kastamatta, uskon sisällöstä vieraantuneet nuoret eivät koe rippikouluopetusta tärkeäksi, vaan tulevat rippileireille viihtymään keskenään. Konfirmaation edellä toimitetut pikakasteet oudoksuttavat nykyilmiönä kaupunkiseurakunnissa.
Isääni oli saattamassa koko tuttu kyläyhteisö ja sukulaiset kauempaakin lähiomaisten mukana. Miten hyvältä tuntuikaan heitä kaikkia tavata. Äidin saatoimme lähiomaisten kesken hänen omasta toiveestaan. Olen saanut olla työyhteyksistä tuttujen seurakuntalaisten saattojuhlissa. Olen arvostanut mahdollisuutta osallistua tuttujen seurakuntalaisten siunaustilaisuuksiin. Ymmärrän saattorituaalit osanottona omaisten suruun. Lohdun merkityskin tuttujen läsnäololla voi olla. Suru on pitkä, yksinäinen polku.
