Kun nuorena miehenä luin Uutta testamenttia, ajattelin, että mahtoi evankeliumeihin jäädä aika tavalla muisteluvirheitä. Saatiinhan tapahtumat kirjalliseen muotoon vasta monta vuosikymmentä Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Tuolloin tiedot tärkeistä tapahtumista levisivät kansan keskuuteen pääosin suullisesti ja siksi paljon hitaammin kuin nykyisen tiedonvälityksen aikana. Varsinaista mediaa ei tietenkään ollut vielä silloin, kun Jeesus muutti veden viiniksi, paransi ramman tai asetti ehtoollisen, tahi kun hänen hautansa havaittiin tyhjäksi. Kirjatiedoksi tapahtumakulut siirtyivät vasta kymmeniä vuosia myöhemmin.
Esimerkiksi tutkivan journalistin roolin ottaneen Luukkaan arvellaan koonneen evankeliuminsa eri lähteistä ja silminnäkijöiltä aikaisintaan 30ꟷ40 vuotta näiden merkittävien tapahtumien jälkeen, mahdollisesti paljon myöhemminkin. Luukkaan kirjoittama artikkelisarja Pietarin ja Paavalin tekemisistä on evankeliumiakin tuoreempaa perua. Mainittu kooste tunnetaan Apostolien teot -nimisenä Raamatun kirjana.
Voimmeko me 2000-luvun ihmiset luottaa noihin teksteihin, jotka on kirjoitettu kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen? Onko aika ehtinyt kullata muistot ja silotella karheudet?
Kun aloittelin kansakoulua, jatkosota oli päättynyt vain kymmenen vuotta aikaisemmin. Lapsen aikakäsityksessä se oli ikuisuus. Ihmettelin, miten sodat kokenut isäni saattoi muistella ja muistaa noin vanhoja tapahtumia.
Nyt kypsillä kymmenillä olen kirjoitellut jälkipolville tarinoita lapsuudestani ja työurastani. Muistoja löytyy jopa 65 vuoden takaa. Itsellenikin on yllätys, miten tarkkoja ja historian faktojen kanssa yhtä pitäviä ajankuvia muistiin on tallentunut. Muistikuvani lapsuuden, nuoruuden ja työelämän monista sattumuksista ovat edelleen varsin kirkkaita, vaikka aikaa on kulunut jopa enemmän kuin Luukkaan evankeliumin kokoamisesta itse tapahtumien jälkeen. Enää en rohkene ajatella, että Jeesuksen aikalaiset muistivat asiat väärin.
Esimerkin muistikuvien pysyvyydestä voisi ottaa myös 1990-luvun alun lamasta. Kun sen ajan päättäjiä ja muita puuron silmässä olleita ihmisiä haastatellaan nyt yli kolmen vuosikymmenen jälkeen, esille nousee eri tavoin painottuneita muistikuvia lamavuosista. Keskeiset faktat kuitenkin säilyvät samankaltaisina useimpien muistelijoiden sanoituksissa. Tämä vertautuu hyvin siihen, millä tavoin neljässä evankeliumeissa tapahtumat on kerrottu. Kuvaukset vaihtelevat ja korostukset ovat erilaisia, mutta pääasiat ovat varsin yhteneväisiä.
Luottamukseni evankeliumeihin ja Apostolien tekoihin sen kun kasvaa. Muutama vuosikymmen sinne tai tänne tapahtumien ja muistiinpanojen välillä ei ehdi vääristää todellisuutta.
