Ohjaaja Sirkku Hoikkalan ajatuksia Korintin äärellä 

Musikaali ja varhainen kristinusko?

Musikaalit ovat omanlaisensa näyttämötaiteen laji. Ne ovat jossain viihteen ja taiteen rajapinnassa; käsittelevät usein ihmissydämen varjoja, mutta mukaansa tempaavan laulun ja tanssin keinoin. Maailman musikaalien suuret teokset, kuten West Side Story, Les Miserables, Oopperan kummitus tai uudemmatkin klassikot kuten Hamilton, Six tai Hadestown ammentavat kuolemasta ja ihmisen raadollisuudesta mutta tarjoilevat samalla vetävää musiikkia ja viihteellisiä elementtejä. Omalla, hieman kevyemmällä, tavallamme mekin teemme samaa Korintissa. Käsittelemme vakavia aiheita, ensimmäisen vuosisadan väkivaltaista maailmaa, ja silti tuomme lavalle kaunista musiikkia ja ilon hetkiä. Ja onhan sekin totta, että surullisten teemojen keskellä ihmisen elämässä on myös iloa. Ehkä onkin niin, että jos haluaa kuvata kristinuskon syntyaikoja, musikaali on siihen paras keino? 

Raamattu syntyi maailmassa, jossa ei ollut vielä ihmisoikeusjulistuksia, orjia oli enemmän kuin vapaita kansalaisia, väärästä mielipiteestä saattoi joutua maksamaan hengellään ja uskonto oli suoraa valtaa. Syntyvuosinaan kristinusko ei ollut vallanpitäjien uskonto, ei tehnyt ristiretkiä, vainonnut toisin ajattelevia eikä torjunut ketään. Se oli pieni, voimakkaasti leviävä, yhteisö, joka mursi leipää ja kokoontui tasa-arvoisina. Uuteen testamenttiin kirjatut tasa-arvon lausumat ovat pökerryttäviä, etenkin kun ne sijoittaa ensimmäisen vuosisadan kontekstiin. Olemme Korintissa yrittäneet tavoittaa jotain siitä, millainen sen ajan maailma oli, ja miten kristinuskon sanoma ja käytännöt mahdollisesti erosivat muista.

Eri tavalla uskovien kohtaamisesta

Mikä sinuun tekee vaikutuksen ihmisessä, joka sanoo uskovansa? Millaista toisen ihmisen uskoa sinä kunnioittaisit? Entä mikä työntäisi sinut pois? Meillä lienee myös kokemusta ihmisistä, jotka uskovat toimivansa jollain tavalla, mutta todellisuudessa tekevät aivan toisin. Armoa julistava ja samalla armoton kristitty on yksi esimerkki tällaisesta.

Kysymys eri tavalla uskovien kohtaamisesta on ajankohtainen yhä tänään. Miksi kristinusko alkoi levitä ja kasvaa? Miksi se on nykyisin maailman suurin uskonto, ja muut ensimmäisen vuosisadan eurooppalaiset uskonnot ovat käytännössä hävinneet? Joku sanoisi sen johtuvan siitä, että 300-luvulla se pakotettiin valtion pakolliseksi uskonnoksi Roomassa, eikä olisi täysin väärässä. Mutta jokin sai kristinuskon jatkumaan ne 300 ensimmäistä vuottaan ja leviämään voimakkaasti, vaikka vaino oli ajoittain raakaa. Ja jokin saa sen uudistumaan uskonpuhdistusten kautta aika ajoin ja palaamaan lähemmäs armoon perustuvaa ydintään. 

Ihmisten välisten siltojen merkityksestä

Mieleeni on jäänyt erään opettajan havainnollistava piirros, jossa oli kaksi tikku-ukkoa ja heidän välillään kuvainnollinen silta. Opetus oli, että toisen ihmisen suuntaan voi viestiä vain sillä tasolla, minkä kyseinen silta jaksaa kantaa. Jos silta on uusi ja ohut, se romahtaa liian painavan viestin alla. Toisin sanoen, vaikka viestin lähettäjä olisi miten ylpeä siitä, että sai sanottua mielestään tärkeän asian, ei viesti koskaan saapunut perille ja koko viestinnän teko jäi täysin turhaksi. Viesti voi tulla kuulluksi, mutta ei todellakaan kunnelluksi. Vasta kun opimme tuntemaan ja luottamaan ja kunnioittamaan toista, silta vahvistuu. Vastavuoroisuus kuuluu asiaan. Käsi sydämelle: onko sinun mielestäsi kivempaa puhua toisille totuuksia, vai onko kivempaa olla joskus hiljaa ja aidosti kuunnella toisen näkökulmaa, ja antaa sillan vahvistua? Itse koitan muistuttaa tätä itselleni jatkuvasti, koska en ole kovin hyvä.

Väkivalta, ihmiskuva ja kultuurinen representaatio näyttämöllä

Muutama sana väkivallan esittämisestä näyttämöllä. Onko se tarpeen? Etenkin naisiin kohdistuvan väkivallan piiloihannoinnista ja romantisoinnista on viime vuosina keskusteltu teatterimaailmassa aktiivisesti. Valitettavasti emme pysty piirtämään kuvaa 2000 vuoden takaisesta maailmasta ilman realismia siitä, ettei ihmisoikeuksia ollut, ja että toisen ihmisen todella saattoi omistaa kuten kodinkoneen. On myöskin todettava, ettei naisilla ollut samanlaisia vaikuttamisen tai edes omista asioistaan päättämisen mahdollisuuksia, kuin tänään on. Valtaan pääsi, jos pystyi etenemään epäsuoria, manipuloivia, reittejä. Tämä taustamaisema antaa meille myös kunnioitusta UT:n tekstejä ja niiden kirjoittajia kohtaan eri tavalla, kuin suloinen ja söpö kiiltokuva tekisi.

Teoksen hahmogalleriassa on kuitenkin laskettu tarkasti, että moraalisesti vahvoja ja moraalisesti heikkoja henkilöitä on yhtä monia miehissä ja naisissa. Uhreja on yhtä monta miehissä ja naisissa. Harmaan alueen kulkijoita on kaikissa viiteryhmissä. Teos ei siten tarjoile ihmiskuvaa, jossa tietyt henkilöt ovat pahoja, tietyt hyviä ja tietyt uhreja. Myös nainen voi säälittä rusentaa jalkoihinsa miehen, jos niin pystyy tekemään.

Vielä on mainittava kulttuurisen representaation elementti. Myös tästä teemasta on runsaasti keskusteltu viime vuosina ja hyvä niin! Millä tavalla esitämme “toiset”? Korintin tarinassa pystymme onneksemme jättämään suurelta osin kuvaamatta henkilöiden etniset taustat. Tiedämme Korintin olleen antiikin aikana valtava läpikulkuliikenteen kaupunki ja todellinen kulttuurien sulatusuuni. Kuka vain kadulla saattoi olla mistä vain. Rooman kansalaisuudenkin saattoi ostaa. Kulttuurien kirjavuus kuuluu myös teoksen musiikkimaisemassa, josta olemme tarkoituksella häivyttäneet minkään tietyn kulttuurin tunnistettavat kansanmusiikit. Musikaalin henkilöistä Apollos, Prisca ja Akyla mainitaan Uudessa Testamentissa ja heidän tiedämme olleen juutalaisia. 

Keisarikultti

Rooma oli laaja ja sen alueella palvottiin monenlaisia jumaluuksia. Valtion yhtenäisyyden kannalta olikin varsin kekseliästä alkaa tasavallan päättyessä nimittää kuolleet keisarit jumaliksi ja heidän seuraajansa - eli sen hetken hallitsijat - jumalallisen vallan edustajiksi maan päällä. Tähän keisarikulttiin piti roomalaisten osallistua. Kristityt kieltäytyivät. Vuonna 54 valtaan noussutta keisari Neroa pidetään yleisesti kristittyjen veristen vainojen aloittajana. Heitä saatettiin syyttää milloin mistäkin, mutta monen tutkijan mielestä vainojen keskeinen syy oli uppiniskaisuus valtion johtajan jumalallisen aseman tunnustamisessa ja tästä juontuva uhka vallanpitäjille.

Vestan neidot

Rooman valtiollisen uskonnon merkittävimpiä instituutioita oli kotilieden jumalattaren Vestan palvontaan keskittynyt vestan neitojen papittaristo. He ylläpitivät pyhää tulta Rooman sydämessä sijaitsevassa Vestan temppelissä. Savu nousi pyöreän temppelin katon keskeltä kaupungin ylle ja loi kodin kaltaista turvan tunnetta kansalle. Kun pyhä liekki paloi, jumalat olivat tyytyväisiä ja kansa turvassa. Vestan neidot valittiin alle 10-vuotiaina ja he palvelivat 30 vuotta sitoutuneina neitsyyteen. Virka oli valtava kunnia heille ja perheilleen. Mutta kääntöpuolena oli riski joutua syytteeseen siveysvalansa pettämisestä. Tällainen rikos syöksisi koko Rooman jumalten vihan kohteeksi ja onnettomuuksiin. Vestan neito tuomittiin tällaisessa tapauksessa kuolemaan elävältä hautaamalla. Historia tuntee tapauksia, joissa vestan neito tuomittiin kuolemaan poliittisen valtapelin takia. Ajatus vestan neidon ryöstämisestä on - myönnetään - varsin epätodennäköinen. Nämä naiset olivat yhteiskunnan ja vallanpitäjien silmäteriä ja heitä vartioitiin tarkasti. Mutta JOS se olisi onnistunut, kenties juuri oman perheenjäsenen toimesta. Ylipäänsä ihmisten ryöstäminen myyntitarkoituksessa oli ajan ihmisille arkinen ja itsestäänselvä konsepti, vaikka ketä tahansa ei lähtökohtaisesti saanutkaan napata matkaan.

Naiset jumalten viestien välittäjinä

Kaikki tietävät, että miehet käyttivät antiikissa eniten suoraa, juridista, valtaa. Mutta yllättävän harvoin nostetaan esiin naisten uskonnolliset valtaroolit. Naiset saattoivat toimia jumalten viestien välittäjiä. Kuuluisimpia olivat Korintin lähellä Delfoissa sijaitsevan Apollon temppelin oraakkelit. Jumalten viestit tulivat transsinkaltaisten tilojen kautta. Joidenkin kulttien naisten transsiin kuului hiusten avaaminen. Ensimmäisen kirjeen korinttilaisille luvussa 11 on pitkä opetus naisten pään “peittämisestä” rukoillessa ja se näyttäisi viittaavan juurikin hiusten kunnialliseen kiinni pitämiseen auki leväyttämisen sijasta. Kristityksi tunnustautuvat miehet puolestaan eivät saaneet saman opetuksen perusteella verhota päätään rukoillessaan, kuten ajan tapa oli miesten tehdä roomalaisten jumalten edessä. Korintin kristityt siis joutuivat kysymään Paavalilta neuvoa tällaisten toimintamallien suhteen. Tässäkin opetuksessa Paavali säilyttää tasa-arvon ihanteen: kumpikaan sukupuoli ei saa omaksua roomalaisten jumalten palvonnan muotoja, mutta ovat edelleen tasa-arvoisia ja kaikkein korkein on Jumala.

Orjat

Joidenkin arvioiden mukaan jopa 2/3 Rooman väestöstä olisi ollut orjia. Orjia hankittiin sotien yhteydessä tai sitten ihan vain ryöstämällä. Lukumäärät ovat pökerryttäviä; joidenkin taistelujen yhteydessä kerrotaan viedyn kymmeniä tuhansia ihmisiä kerralla. Orjat olivat omistajilleen kalliita, eikä toisen orjaa saanut tappaa. Toisaalta, kuuluisasta Teutoburgin metsän taistelusta, jossa roomalaiset kärsivät murskatappion germaanien käsissä, oli kulunut vain noin 40 vuotta. Siellä kuolleiden miesten sukulaisia oli kaikkialla. Ajatus mielipuolisesta kostonhimosta germaania kohtaan ei ole aivan mahdoton kuvitella. Orjilla joka tapauksessa ei ollut ihmisoikeuksia ajan yhteiskunnassa ja oman orjansa sai tappaa jos näki sen hyväksi. Kristittyjen moraalinen velvoite oli suhtautua orjiin tasa-arvoisina ihmisinä omassa keskuudessaan, mutta ei käydä kapinaan yhteiskunnallista järjestystä vastaan. Jeesus jopa vertasi itseään ja seuraajiaan orjiin ja tarjosi siten ehkä aivan uudenlaisen samaistumispinnan ja identiteetin yhteiskunnan heikoimmille ja sorretuimmille.
Kauas historiaan on aina helppoa päivitellä ihmisten asenteita. Mutta mites me tänään? Tiedämmekö me, millaisissa olosuhteissa ja ihmisoikeustilanteissa meidän arjen luksuksemme valmistetaan? Yksi tapa selvittää asiaa on käydä tekemässä testi osoitteessa www.slaveryfootprint.org 

Kleopatra ja matto

Antiikissa eli sinnikäs tarina Kleopatran ja Julius Caesarin ensimmäisestä kohtaamisesta, joka tapahtui noin 100 vuotta ennen musikaalimme tapahtumia. Kleopatra oli Egyptin (joka oli Rooman alaisuudessa) kuningatar, mutta maanpaossa. Hän tarvitsi Caesarin apua palauttaakseen valtaistuimensa, mutta tapaamiseen oli päästävä turvallisesti piilotettuna. Tarinan mukaan hän käski kieputtaa itsensä mattoon ja pääsi näin ohi kaikista vaaroista ja todellakin tapaamaan Caesaria. Oli tämä naamioitumisen tapa totta tai ei, kertomus siitä on elänyt sinnikkäästi yli 2000 vuotta ja inspiroinut monia taiteilijoita. Kuten meitä.

Varhaiset kristityt

Juutalaisuudesta syntynyt kristinusko alkoi levitä Roomassa 40- ja 50-luvulla. Varhaiset kristityt kokoontuivat joissain kaupungeissa juutalaisten rukoushuoneissa. Eniten heidän kokouksensa kuitenkin mielletään tapahtuneen varakkaiden kristittyjen kodeissa. Kokouksiin toivotettiin tervetulleeksi eri yhteiskuntaluokat sekä miehet ja naiset ja niissä mm. aterioitiin yhdessä. UT:n kirjeissä onkin runsaasti ohjeita ja havaintoja, jotka liittyvät tällaisiin kotikokouksiin. Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille, luvun 11 loppupuolella, on hieman nuhtelevaa opetusta tasa-arvon ja eri asemasta kokouksiin tulevien henkilöiden huomioimisesta. Samassa yhteydessä on kuuluisa ehtoollisen asettamisen yhteydessä siteerattava teksti. Nämä kuuluisat, nykyisin seremonialliset, sanat on siis alun perin kirjoitettu ohjeeksi Korinttiin!
Jos avaat Paavalin Ensimmäisen kirjeen korinttilaisille, kuulet sieltä kaikuja miten ensimmäiset kristityt etsivät polkuaan ja kysyivät neuvoja toimintaansa. He avasivat uusia teitä omaan yhteiskuntaansa ja tekivät sen kohtaamalla rohkeasti ympärillään olevat, vaikka nämä uskoivat ja toimivat eri tavalla kuin he itse. Olivathan he itsekin juuri hetki sitten toimineet samoin. Se, että me tiedämme Jeesuksen rakkaudesta tänään, on todiste siitä, etteivät he käpertyneet omaan piiriinsä vaan levittivät rakkauden viestiään.

Sirkku Hoikkala