Suntio on seurakunnan arjessa monessa mukana

Kun suntio Rauno Gavrilov jäi joulukuun alussa eläkkeelle, takana oli yli 20 vuoden työura Keravan seurakunnassa. Eläkkeelle jäämisen kynnyksellä hän istahti hetkeksi pohtimaan työvuosia ja millaista työ suntiona oikeastaan on.
 

”Suntio tekee seurakunnassa paljon näkymätöntä taustatyötä”, Rauno Gavrilov sanoo. Suntiot tekevät valmisteluja, jotta tilaisuudet sujuisivat hyvin ja huolehtivat esimerkiksi ovien avaamisesta, käyttäjien opastamisesta sekä kävijämäärien tilastoinnista. He kalustavat tilat kuhunkin tilaisuuteen sopivaksi ja tekevät myös esimerkiksi siivoustöitä ja hiekoitusta talvella.  ”Erityisen tärkeänä pidän tehtäviä sunnuntain jumalanpalveluksessa. Halusin tulla aamulla aikaisin paikalle, jotta ehdin rauhassa valmistella tilaisuuden kokonaisuuden, alttarin kukkineen, ehtoollisvälineet, virsitaulun, äänentoiston”, Rauno kertoo.  

Rauno Gavrilovin mukaan suntion työ vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa. Kävelyä ja liikkumista tulee päivässä paljon ja myös tavaroita nostellaan ja kuljetellaan. Välillä suntion työnkuvaan kuuluu yllättäviäkin käänteitä. Raunolle on jäänyt hyvin muistiin eräs iltapäivä 2000-luvun alkupuolelta. Kaksi alakouluikäistä poikaa oli tullut kiipeilemään Savion seurakuntatalon koivuihin, mutta he eivät päässeetkään itse puusta alas. ”Huomasin tilanteen ja menin auttamaan. Toinen pojista oli jäänyt kiinni puuhun ja toinen ei vain uskaltanut yksin tulla alas, mutta niinpä siitäkin selvittiin ja pojat pääsivät jatkamaan puuhiaan maan tasalla.”
Savion seurakuntatalo vilahtaa Rauno Gavrilovin puheissa usein. Paikka on merkityksellinen, sillä hänen työuransa Keravan seurakunnassa käynnistyi sieltä ja hän työskennellyt Savion seurakuntatalossa paljon. Hän toimi suntiona myös 21.11.2021, kun purettavalle Savion seurakuntatalolle jätettiin jäähyväiset viimeisessä jumalanpalveluksessa. Alttari tyhjennettiin ja symbolinen esineistö kuljetettiin kulkueessa tien toiselle puolelle seurakunnan uuteen toimitilaan. Rauno Gavrilov kantoi kulkueessa ristiä.  ”Se oli kunniatehtävä”, hän sanoo. 

Suntion perustyö on säilynyt vuosien varrella samana, mutta esimerkiksi sähköisen varausjärjestelmän käyttöönotto on ollut suuri muutos. ”Alkuaikoina kaikki seurakunnan varaukset olivat toimistonhoitajan mustassa kirjassa, josta saatiin kysymällä tiedot tilaisuuksista”, Rauno hymyilee. Nykyisin tiedot voi tarkistaa taskussa kulkevalta kännykältä. 

Mitä suntion työ on vuosikymmenten varrella opettanut? ”Kyllä ainakin pappipelko on poistunut”, Rauno Gavrilov nauraa. ”Aluksi vähän jännitti, mutta kun heitä on oppinut tuntemaan, niin kaikki ovat kyllä oikein mukavia. Laajemmin ajateltuna on oppinut arvostamaan työntekoa ja ihmisten kanssa olemista.”

Eläkkeelle siirtymisen hetkellä mielessä on kiitollisuus. ”Muistelen vuosien varrelta lämmöllä monia kohtaamisia, aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä, seurakuntalaisia ja työntekijöitä.”  
Eläkepäiviään Rauno suuntaa viettämään Mikkeliin veteraaniurheilun, marjastuksen, sienestyksen ja polttopuiden teon parissa.