Muistoni Keravan kirkosta

Keravan kirkko on edelleen minulle "kotikirkko", vaikka olen toisaalle muuttanutkin. Sattuneesta syystä olen kuluttanut valtavan paljon Keravan kirkon penkkejä jo vuodesta 1970, jolloin 2-vuotiaana pienenä tyttönä minut kirkkoon Keravalle muuttaessamme vietiin. Täällä nykyisessä asuinkaupungissamme seurakunnassa osa ihmisistä tunteekin minut fraasilla "Päivi, joka on marinoitu kirkon sakastissa jo pienestä tytöstä alkaen!" Minulla oli siis pääsy sakastiin, olihan isä kirkon palveluksessa.

Keravan kirkon penkissä istuessani monissa, monissa jumalanpalveluksissa, konserteissa, jouluhartauksissa, lapsikuorossa laulaessa ja ties missä tilaisuuksissa, viihdytin itseäni laskemalla kirkon katossa olevia lamppuja. Lapsuusvuosinani korvat tottuivat rovasti Jorma Helasvuon kantavaan äänen virsiä laulettaessa. 

Yhden kerran vanhempani päättivät, että menemmekin jouluaamun hartauteen koko perhe. Aikaisin jouluaamuna meidät lapset herätettiin ja vietiin kirkkoon. Jossain vaiheessa hartautta nukahdimme veljeni kanssa,  ja isä ja äiti totesivat, etteivät enää aamuhartauteen meitä vie. Ovela taktiikka meillä lapsilla!!

Koulussa ollessani olin moneen kertaan esiintymässä kirkossa koulun joulujuhlan aikana, etenkin albat päällä Maa on niin kaunis -joululaulua laulaessamme, kulkueessa astellen, on jäänyt kauniina muistona mieleeni.

Olen päässyt ripille Keravan kirkossa. Minut on vihitty avioliittoon Keravan kirkossa. Ja monta kummilastanikin on päässyt ripille samaisessa kirkossa. 

Aikanaan, kun sain omia lapsia, jännitti vähän viedä heitä Keravan kirkkoon, etenkin jouluhartauteen, koska ajattelin, etteivät he jaksaisi olla täpötäydessä kirkossa. Mutta mitä vielä, 8 kuukautta vanha esikoiseni söi tyynesti porkkanaa ja istui milloin minun, milloin ukin sylissä ja katseli ja kuunteli hartautta. Kaikki meni siis hyvin!

Päivi Ilvonen