Emmi Gongin saarna 12.12.2021

Mitä sitten odotitte näkevänne? Mitä te lähditte katsomaan? Uteliaisuus on liikuttanut ihmisiä Jeesuksen ajoista lähtien. Toisia kenties kiinnosti Johanneksen sanoma, ehkä hänen puheensa olivat innostaneet heitä. Toisilla oli ehkä tylsää ja he ajattelivat, että tuolla ainakin tapahtuu. Osa taas saattoi odottaa draamaa tai riitelyä, jotakin jännittävää seurattavaa oman tylsän elämän rinnalle. 

En tiedä, täyttyivätkö ihmisten odotukset vai jäivätkö he enemmänkin hämmennyksen valtaan nähtyään Johanneksen. Ainakin Jeesuksen puheiden perusteella kuulostaisi siltä, että Johannes ei ihan ollut sitä, mitä ihmiset olivat odottaneet. Varmaan suuren profeetan ei odotettu olevan niin resuisen näköinen kuin Johannes vaatimattomissa vaatteissaan. Hän oli kuljeskellut autiomaassa ja elänyt askeettisesti ja se varmasti näkyi ulospäin. 

Mekin teemme usein olettamuksia toinen toisistamme ulkonäön perusteella. Arvostelemme helposti toisen ihmisen kokoa, ulkonäköä, vaatteita tai tyyliä. Ainakin hiljaa mielessämme, vaikkemme suoraan sanoisikaan. Eihän tuon näköinen ihminen voi olla fiksu! Tai eihän tuon näköinen ihminen voi olla hyvä urheilija! 

Siinä mielessä ihmiset eivät ole muuttuneet vuosituhansien saatossa. Olemme aivan samanlaisia kuin Jeesuksen aikalaiset: nopeita tuomitsemaan ja arvostelemaan. Päivän evankeliumi herättelee meitä miettimään omia ennakkoluulojamme. Johannes oli suuri ja mahtava profeetta, hän oli Jumalan kutsuma. Hän oli sitä, vaikkei hänellä ollut hienoja vaatteita tai siistityn tyylikästä partaa. Hän ei pröystäillyt ulkonäöllään, vaan osoitti kutsunsa voiman teoillaan.  

Tämä oli yksi niistä monista tavoista, joilla Jumala näytti, ettei Hän toimi ihmisten lainalaisuuksien tai arvotusten perusteella. Jumalalla ei ole meille mitään todisteltavaa. Ennemminkin Hän ravistelee valtarakenteita, herättää ihmisiä pohtimaan ja osoittaa meille sen, että oma ymmärryksemme on lopulta hyvin rajallinen. Johannes Kastajassa ja Jeesuksessa Jumala näytti meille, kuinka Hän toimii yllättäviäkin väyliä pitkin ja mitä yllättävimmin tavoin. Jumala ei ole meidän ennakkoluulojemme vanki. 

Monesti ne ihmiset, joilla on kovin tarve kehuskella omilla teoillaan, saavutuksillaan tai rahoillaan ovat jollakin tavoin epävarmoja. Ehkä he kaipaavat arvostusta ja ihailua, mutta eivät saa sitä. Ehkä he toivoisivat elämänsä olevan hienompaa tai ylellisempää. Saattaa olla niinkin, ettei sitä rahaa ja saavutuksia kehuskelusta huolimatta ole juuri nimeksikään. Monesti taas ihmiset, jotka tietävät arvonsa ja joiden saavutukset ovat vankalla pohjalla, antavat tekojensa puhua puolestaan. 

Samoin aidosti ystävällisten ja mukavien ihmisten ei tarvitse olla jatkuvasti korostamassa, kuinka hyviä tyyppejä he ovat. Heidän tekonsa kyllä todistavat sen. Näin myös Johannes Kastajan ja myöhemmin Jeesuksen kohdalla. Johannes ei tehnyt suurta numeroa omista teoistaan, vaan siitä, joka on hänen jälkeensä tuleva, eli Jeesuksesta. Aivan kuten sanotaan, hän tasoitti tietä Jeesukselle ja kirkasti Jeesuksen tulevaa polkua. Siinä sivussa hän kuitenkin jäi myös itse historiankirjoihin mahtavana profeettana.  

Voimme myös omassa elämässämme miettiä, kumpaa painotamme enemmän: sanoja vai tekoja? Kumpi on tärkeämpää? Toisaalta tällainen vastakkainasettelu tuskin on hedelmällistä, sillä sekä teoille että sanoille on omat paikkansa. Toisinaan ihmiset kuitenkin lupailevat kuun taivaalta ja vakuuttelevat milloin mitäkin, mutta heidän tekonsa ovat ristiriidassa näiden sanojen kanssa. Sanat yksinään jäävät tyhjiksi, jos niillä ei ole tekoja tukenaan. Monesti tekomme kertovat arvoistamme ja prioriteeteistamme enemmän kuin sanat. Toinen voi esimerkiksi sanoa arvostavansa sinun aikaasi tai kunnioittavansa sinun rajojasi, mutta onkin jatkuvasti myöhässä tai painostaa niin kauan, kunnes saa haluamansa vastauksen. Tällöin hänen puheensa ovat merkityksettömiä ja luottamus suhteessa kärsii. 

Toisaalta pelkkiä tekoja ilman lainkaan sanoja voi olla hankalaa tulkita. Ne saattavat tuntua jäävän irrallisiksi. Kyllähän Johanneskin julisti Jumalan sanaa ja sen jälkeen todisti teoillaan Sanan voimasta. Myös Jeesus puhui paljon, julisti Jumalan valtakuntaa ja eli teoillaan todeksi Jumalan armoa. Jeesus puhui siitä, kuinka sairaat parantuvat, kuinka synnit annetaan anteeksi. Ja sen jälkeen hän itse paransi sairaita ja antoi syntejä anteeksi. 

Näin adventinaikana, odotustunnelmissa, meidän on hyvä pysähtyä oman elämämme äärelle. Mitä ajattelen muista ihmisistä? Kuinka vahvasti arvotan heitä heidän ulkonäkönsä tai historiansa pohjalta? Ovatko omat tekoni linjassa sanojeni kanssa? Kenties molemmille – niin sanoille kuin teoillekin – on oma paikkansa elämässämme. Parhaimmillaan ne ovat toisiaan täydentäviä, rakkautta, rohkaisua ja toivoa ympärilleen levittäviä. Mennään siis rohkeasti joulun odotusta ja Jeesuksen syntymäjuhlaa kohti tehden toinen toisillemme hyvää ja pyrkien vähentämään ennakkoluulojamme toisiamme kohtaan.