Emmi Gongin saarna 14.1.2024 

Päivän evankeliumi: Luuk. 4:16–21

Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen. Miltä tuntuisi, jos vaikkapa minä julistaisin näin saarnatuolista? Enää teidän ei tarvitse odottaa, itse Messias on tässä! Olette nähneet minun ihmettelevän reittiohjeita tuolla kadulla tai tekevän puutteellisia merkintöjä varausjärjestelmiin. Eikö Messiaalta nyt tuollaiset jutut onnistuisi? Toki minä en ole messias, enkä sellaista väitä, mutta olen teille tuttu ja olen saarnatuolissa lukemassa Jumalan sanaa.

Jeesus oli Nasaretissa, omassa kotikaupungissaan, jossa hän oli kasvanut lapsesta nuoreksi ja aikuiseksi. Osa kuulijoista oli varmaan nähnyt hänet pihalla leikkimässä, saattanut olla selvittelemässä jotain lasten nahistelujakin, joissa Jeesus oli ollut mukana. Jumalallisuudestaan huolimatta Jeesus oli myös ihminen, ja ihmisinä meillä on omia erikoisuuksiamme ja inhimillisiä tapojamme. Ehkäpä Jeesus unohteli tavaroitaan tai nukkui aina pitkään. Ehkä hän oli aina viime tipassa kaikkialla tai tykkäsi poikamaiseen tapaan vähän ärsyttää joustamattomia aikuisia. Eikös tämä ole se Joosefin poika? Hänkö Messias?

Ihmiset suhtautuivat Jeesukseen ja tilanteeseen ristiriitaisesti: Toisaalta he kiittelivät häntä ja hämmästelivät hänen puhumiaan armon sanoja, mutta samalla he miettivät, että tämähän on tuttu, oman kylän poika.  He olivat nähneet hänet niin monissa arkisissa tilanteissa, niin inhimillisenä. Jos Jeesus saattoi olla Messias, niin eikös periaatteessa kuka tahansa sitten saattanut olla?

On helpompaa ihailla etäällä olevia, kuuluisia ja kaukaisia ihmisiä. He jäävät aina tavalla tai toisella mielikuvituksemme varaan ja heidän inhimillisyytensä jää meiltä piiloon. Näemme ne voimateot, julistuksen hetket, onnistumiset. Jeesus sanoikin, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Ei ole helppoa nähdä tutussa ja arkisessa pyhää ja erityistä. Ajattelen, että tämä on taas yksi asia, jossa Jumala toimi yllättävällä tavalla. Hän nosti Messiaan kansan keskuudesta, tavallisesta perheestä omine oikkuineen. Jumala ei halunnut kiiltokuvaa eikä kaukaista idolia, vaan käytännönläheisen, inhimillisen ja samaistuttavan Jeesuksen.

Jeesuksessa toteutuivat profeettojen lupaukset. Jeesus ei kehuskellut eikä pyrkinyt nostamaan itseään jalustalle, vaan hän totesi tosiasioita. Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen. Jesajan kirjan ajoitukseen en mene sen tarkemmin, mutta yleisesti on hyväksytty, että se on mahdollisesti kirjoitettu noin 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vaikka luku heittäisi sadallakin, niin sillä ei oikeastaan tässä kohdassa ole väliä, nimittäin jo Jesaja ennusti messiaasta. Jesajan ennustukset tuntuvat puhuvan kuin suoraan Jeesuksesta, 700 vuotta ennen hänen syntymäänsä. Jumalan lupaukset toteutuivat, Jumala vastasi kansalleen.

Kuitenkin 700 vuotta on pitkä aika odottaa. Jälkeenpäin tuntuu hienolta ihmetellä, kuinka kauan Jeesuksen tulo oli tiedossa ja kuinka upea juttu tämä ennustusten täyttymys oli. Ja olihan se, mutta entä kaikki ne 700 vuoden aikana eläneet, jotka odottivat? Heille aika tuntui pitkältä, melkein loputtomalta. Tuleekohan se Messias ollenkaan? Jos nyt itse rukoilisin vastausta johonkin kysymykseen tai pyytäisin apua ja vastaus tulisi 700 vuoden päästä, en olisi sitä täällä enää vastaanottamassa. Vaikka apu tulisi edes 15 vuoden päästä, se tuntuisi kohtuuttoman pitkältä odotukselta. Eikö Jumala kuullut minua? Eikö Hän vastannut minulle?

Me elämme hyvin yksilökeskeisessä ja nopeatempoisessa maailmassa, joka korostaa ihmistä kaiken keskiössä. Eikä ketä tahansa ihmistä, vaan minua. Minun kokemustani, minun tunteitani, minun odotuksiani. Minäminäminä. Jesajan aikaan ja Jeesuksen aikaan elettiin hyvin erilaisessa maailmassa. Yhteisö, suku ja kansa olivat aivan eri tavalla keskiössä kuin nykyään. Ihmiset näkivät itsensä paljon vahvemmin jatkumona, oman sukunsa osasina sukupolvien ketjussa.

Eikä maailma ollut näin nopeatempoinen. Jo 10 vuodessa kiireen tuntu ja tehokkuusajattelu ovat merkittävästi lisääntyneet. Meidän oletetaan jo lapsesta lähtien olevan koko ajan tavoitettavissa, kaikilla on puhelin aina mukana, viesteihin tulisi vastata heti tai viimeistään tunnin sisällä. Miksi et vastaa, missä olet? Mikä voi olla tärkeämpää? Ihan hyvin ehtisit!

Joten onko ihmekään, että kärsivällisyytemme on koetuksella? Jaksaisimmeko me odottaa 700 vuotta ja luottaa siihen, että Jumala kyllä vastaa? Jumala on ikuinen, Hän on ajan ulkopuolella. Hän itse on luonut ajan. Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Joten Jumala kyllä vastaa ja täyttää lupauksensa, kun aika on täysi. Jeesus oli vastaus lupaukseen silloin ja hän on vastaus lupaukseen nyt. Moni lupaus voi myös toteutua tässä sukupolvien ketjussa ja ajallisessa jatkumossa, vaikka juuri minä en sitä olisi todistamassa. Jumala voi kääntää arkisen pyhäksi. Hän kääntää inhimilliset ihanteet päälaelleen ja laittaa meidät hämmästymään.