Emmi Gongin saarna 20.3.2022

Mitä meidän tulisi ajatella pahoista hengistä? Vaikuttavatko ne meidän elämässämme? Päivän evankeliumi herättää monenlaisia kysymyksiä ja ristiriitaisia tunteita. Kuinka meidän nykypäivänä tulisi suhtautua opetukseen pahoista hengistä? Millaista opetusta niistä ylipäätään tulisi antaa? 

Demonit ja demoninen riivaaminen olivat osa hellenististä maailmankuvaa. Demoneilla oli valta ahdistaa ja sortaa ihmisiä ja jopa mennä heidän sisäänsä ja kontrolloida heidän tekojaan.  Raamatun hepreankielisissä teksteissä demoneita ei painoteta, vaan hepreasta kreikkaan kääntämisen seurauksena myös sanan vahvasti negatiivinen sivumerkitys painottui. Demonit käsitettiinkin palvomisen kohteena, jotka veivät Jumalan paikan. Paavalin tulkinta pakanallisista epäjumalankuvista demoneina heijastelee tätä ajattelutapaa. 

Ajattelen, että myös nykyään liitymme osittain tähän traditioon puhumalla esimerkiksi rahasta tai vallasta epäjumalana. Kyse on siitä, mille annamme ykköspaikan elämässämme, mikä on meille kaikista tärkeintä. Perinteisesti kristillisyydessä on ajateltu, että tämä paikka kuuluu Jumalalle. Meidän turvamme ja luottamuksemme tulisi olla Hänessä, ei missään maallisessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rinnastamalla näitä kiusauksia tai mielihyvää tuottavia asioita pahoihin henkiin tai korostamalla, kuinka persoonallinen Paha koettelee meitä, saatamme tehdä enemmän hallaa. En ota kantaa näiden asioiden olemassaoloon enkä voimallisuuteen, mutta sanon vain, että jokaisessa meissä ihmisissä löytyy sisältämme itsekkyyttä, ilkeyttä, ahneutta. Emme tarvitse Paholaista pyörimään jaloissamme tai kuiskailemaan korviimme sortuaksemme ikävään käytökseen tai satuttaviin tekoihin. 

Uuden Testamentin teksteissä demonit tuovat itsensä julki esimerkiksi profeetallisissa viesteissä sekä hulluudessa ja sairauksissa. Hulluuden oireet klassisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa muistuttavat usein läheisesti Uuden testamentin demonista riivaamista. Oireisiin kuuluu epäsosiaalista, aggressiivista ja itsetuhoista käytöstä. Tällaisista oireista kärsiviä ihmisiä käsiteltiin sitomalla, vangitsemalla ja heitä yritettiin parantaa kultillisesti sekä puhdistusrituaalein. Jeesukseen aikaan tullessa usean eri kulttuurin traditiot olivat yhdistyneet muodostaen käsityksen ihmisten ja pahan yliluonnollisen välisestä kanssakäymisestä. Riivaamisen uskottiin aiheuttavan fyysisten sairauksien lisäksi myös epänormaalia ja moraalisesti tuomittavaa käytöstä. 

Nykyään meillä on kuitenkin enemmän tietoa fyysisten sairauksien vaikutuksista mieleen sekä mielen sairauksista, emmekä enää ajattele sairauksien suoraviivaisesti olevan demonien tekosia. Emme toki myöskään kiellä demonien olemassaoloa, mutta sanoisin, että aihealueen kanssa kannattaa olla varovainen. Moni mielen sairaus tai pelko saattaa saada ihmisen valtaansa ja aiheuttaa vääristyneitä uskomuksia. Varsinkin hengellisen ja uskoon liittyvän elämän osa-alueella nämä uskomukset on välillä hankalaa tunnistaa epäterveiksi, koska tietyn tulkintatavan mukaan niiden voidaan nähdä olevan linjassa vaikkapa Raamatuntekstien kanssa. 

Kuitenkaan Raamattua ei ole tarkoitettu meille pelotteeksi tai ahdistuksen aiheeksi. Varsinkin raskaassa maailmantilanteessa ja oman elämän vaikeuksissa stressi ja kuormitus saattavat murentaa omaa hyvinvointia ja omaa mieltä. Silloin ei ole kysymys demoneista vaan liian raskaasta taakasta kantaa. Jumala on meille turvana ja apuna, mutta Hän on antanut meille tässä maailmassa avuksi myös hoitohenkilökunnan, läheisemme ja tarvittaessa myös lääkkeet. Se ei tarkoita, että olisimme epäonnistuneita ihmisinä, jos joskus sairastumme. Eikä se tarkoita, ettemmekö voisi koskaan parantua tai nähdä asioita selkeämmin. Jos nämä asiat huolettavat tai epäilyttävät, rohkaisen ottamaan ammattimaista apua vastaan ja antamaan sille mahdollisuuden. Jumala on tarkoittanut meidät elämään yhdessä toinen toistemme kanssa ja auttamaan toisiamme vaikeuksissa ja sairauksissa. 

Tämän päivän evankeliuminkohdassa ei olekaan olennaista se, että Paholainen on vahva tai että paha henki voi riivata ihmisen, vaan olennaista on se, että Jeesus on kaiken tämän yläpuolella. Jeesus on vahvempi, Jeesus on voimakkaampi ja Jeesus on parantanut. Itse olen varsinkin nuorempana kipuillut evankeliumin lopun kanssa peläten pahaa henkeä, joka tuo seitsemän vielä pahempaa henkeä mukanaan ja näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. 

Kuitenkin huomionarvoista on se, että henki löytää kotinsa siivottuna ja järjestettynä, mutta tyhjänä. Matteuksen rinnakkaiskohdassa on mainittu pahan hengen pitävän kotia vielä omanaan ja sen olevan tyhjillään. Mutta mehän emme ole tyhjiä, siivottuja asuntoja odottamassa asukkaita. Ei, meissä asuu jo vahva Henki, nimittäin Pyhä Henki. Ja jos epäilemme tätä, niin Pyhä Henki on lahja, jonka Jumala lahjoittaa. Saamme sen pyytämällä, Jumala ei pihtaa meiltä apuaan ja läsnäoloaan. Niin kauan kuin Pyhä Henki on meidän kanssamme, voimme luottaa siihen, ettei mikään voima ole sitä voimakkaampi. Paavalikin sanoo Roomalaiskirjeessä: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta”. 

Joten ole rauhassa ja luottavaisin mielin, yhtään mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

 

kädet jotka tekevät sydämen vasten taivasta.