Emmi Gongin saarna helatorstaina 26.5.2022

Monesti olen pysähtynyt hämmentyneenä kuullessani Melkisedekistä. Kuka ihmeen Melkisedek ja miten hän liittyi Jeesukseen? Melkisedek onkin yksi Vanhan testamentin mielenkiintoisimpia ja erikoisimpia hahmoja. Hänet mainitaan ainoastaan kaksi kertaa Vanhassa testamentissa: 1. Mooseksen kirjassa ja tässä psalmin 110 kohdassa. Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Abram (Abraham) voitti neljä kuningasta ja paluumatkallaan törmäsi ”Salemin kuningas Melkisedekiin, joka toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi ja siunasi Abramia sanoen: ”Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi.” Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.

Erikoista tässä kuvauksessa on ensinnäkin se, että Melkisedek oli sekä pappi että kuningas, kun taas myöhäisemmällä ajalla nämä tehtävät oli erotettu eri henkilöille Israelissa. Lisäksi Israelin temppelin papin piti olla Leevin sukua eli leeviläinen. Melkisedek oli vieraan maan, mahdollisesti Jerusalemin – silloin, kun alue oli kanaanilaisten vallassa – kuningas ja pappi, jonka sukupuusta ei kerrota mitään. Tosin leeviläinen hänen ei ollut edes mahdollista olla, sillä Abraham oli Leevin isoisoisä eikä tämä ollut vielä edes syntynyt.

Uudessa testamentissa Melkisedekistä puhutaan ainoastaan Heprealaiskirjeessä, mutta sen kirjoittajalle Melkisedekillä on ollut suuri merkitys. Hän kirjoittaa, ettei Melkisedekillä ollut ”isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ollut alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti.” Kirjeen kirjoittaja haluaa osoittaa, kuinka Melkisedekin pappeus oli jotakin vielä enemmän kuin leeviläinen pappeus, olihan se olemassa jo ennen leeviläisen pappeuden syntyä. Melkisedekin ei myöskään tarvinnut todistella sukukirjallaan olevansa kelvollinen Korkeimman Jumalan papiksi, vaan hän siunasi itse Abrahamin, kaikkien israelilaisten kantaisän. Ja Abraham tunnusti saamansa siunauksen ja antoi kymmenykset sotasaalistaan tälle papille aikana, jolloin Jerusalemin temppeliä ei ollut vielä rakennettu.
Useimmiten Raamatunselittäjät ovat sitä mieltä, että Melkisedek kyllä oli aivan tavallinen ihminen ja perinteisellä tavalla tähän maailmaan syntynyt äidistä ja isästä. Heitä ei kuitenkaan mainita, eikä hänen syntymäänsä tai kuolemaansa, koska niillä ei ollut merkitystä hänen pappeutensa kannalta. Melkisedek sai asemansa Jumalalta, ei ihmisten arvostuksen tai syntyperänsä perusteella.

Näinhän se oli Jeesuksenkin kohdalla: ei hänellä ollut papillisia sukujuuria, sillä hän kuului Juudan sukuun. Eikä Jeesuksen elinpäivillä ollut alkua eikä loppua. Vaikka Melkisedekistä puhutaan ”Jumalan Pojan kaltaisena”, niin tämä ei tarkoita, että hän olisi ollut Jumalan Poika. Hän oli vain asemansa ja toimintansa kautta monin tavoin samankaltainen.

Vaikka olenkin pitkästi valottanut nyt Melkisedekin historiaa, niin ennen kaikkea kyse on Kristuksen kuvaamisesta. Melkisedek on Kristuksen esikuva ja edeltäjä. Hän siunaa niin kuin Kristus, hänellekin annetaan kymmenykset kaikesta niin kuin Jumalan Pojalle.  Melkisedekin pappeus oli jotain enemmän kuin leeviläisten perinteinen pappeus ja niin on Kristuksenkin pappeus paljon täydellisempää kuin itse ylipappien pappeus. Melkisedek on myös siinä mielessä Kristuksen esikuva, että he molemmat ovat pappiskuninkaita. Heissä yhdistyy niin maallinen kuin hengellinenkin valta. Lisäksi Melkisedek toi väsyneille sotilaille juuri leipää ja viiniä, joita myös Jeesus jakaa meille ehtoollisen sakramentissa.

Niin moni ihminen ennen Jeesusta joko ennusti hänestä, raivasi hänelle tietä tai esikuvallaan käänsi katseemme häneen, joka oli vielä tulossa. Psalmin 110 lupaukset täyttyvät Jeesuksessa, jonka taivaaseenastumista ja lopullista korotusta tänään juhlitaan.

Miten kaikki tämä koskettaa meitä nykypäivänä ja nykyisessä elämässämme? Mielestäni on jotenkin rohkaisevaa ja jopa innostavaa, että joku henkilö on ikään kuin ohimennen mainittu Raamatussa, mutta vielä tuhansia vuosia elämänsä jälkeen hän herättää keskustelua ja hänen tekojaan mietitään. Me emme välttämättä nimeltä jää tuhansiksi vuosiksi kirjoihin ja kansiin – vaikka eihän sitä koskaan tiedä – mutta kenties jotkin tekemämme asiat, keksimämme sanonnat tai aloittamamme käytännöt jäävät elämään. Emme itse saa tietää, kuinka valtava vaikutus meillä on lähimmäisiimme ja kuinka paljon aaltoja meidän toimintamme tekee ympärillemme. Myös pitkän pitkän ajan kuluttua meidän toimillamme, meidän olemassaolollamme saattaa olla näkyvät kerrannaisvaikutukset.

Jeesus ei toiminut tyhjiössä eikä Hänen vaikutuspiirinsä olisi ulottunut niin laajalle, jos Hänen edeltäjänsä eivät olisi aloittaneet työtä ja valmistelua jo paljon aikaisemmin ennustamalla ja odottamalla. Eikä vaikutuspiiri ulottuisi niin laajalle myöskään, jos Hänen jälkeensä tulevat eivät olisi vieneet sanomaa eteenpäin. Me ihmiset toimimme yhdessä, toinen toisiamme nostaen ja tukien. Sillä on merkitystä, mitä juuri Sinä teet. Juuri sinulla on vaikutusta ympäristöösi – pyri siis siihen, että se vaikutus on positiivinen.

valo kajastaa pilvien takaa.