Kristiina Nymanin saarna 10.4.2022

Joh. 12: 12–24
Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä,
Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion,
sinun kuninkaasi tulee!
Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: »Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.»
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: »Me haluaisimme tavata Jeesuksen.» Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille:
»Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.» 

Saarna

”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” lienee useimmille tuttu sanonta.
Vieressäni on ikoni, josta sinulla on nyt kuva kädessäsi. Kreikan sana ikoni tarkoittaa kuvaa. Ikoni Kristuksesta, pyhistä ihmisistä tai Raamatun tapahtumista voi tukea omaa uskonelämäämme. Itse olen löytänyt ikonit retriittiperinteen kautta. Hiljaisuuden retriiteissä käytetään usein ikoneita. Niiden äärellä voi pysähtyä mietiskelemään ja rukoilemaan. 

Tänään tutkistelemme omaa elämäämme ja Jeesuksen merkitystä päivän evankeliumin valossa ja tämän ikonin kautta. Kädessäsi oleva kuva kertoo Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin. Alkuperäinen ikoni on 1400-luvulta. Se on täynnä vertauskuvia. Osaa niistä tutkistelemme yhdessä. Tarkkanäköisimmät teistä saattavat kiinnittää huomionsa Jeesuksen ratsuun. Mitä ihmettä, eihän se ole aasi kuten evankeliumeissa kerrotaan, vaan näyttää ihan hevoselta. Olette oikeassa, hevonen se on, koska ikonimaalarin elinympäristössä ei aaseja juuri ollut. Taiteilijoilla on ilmaisun vapaus. 

Päänsä alas laskenut ratsu ei ole uupunut, vaan nöyrä. Onhan sillä kuningas selässään. 
Kun katsot Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta, katsot miestä, jonka maine on kiirinyt hänen edellään. Ihmiset lähtevät joukolla Jeesusta vastaan, koska he ovat joko nähneet tai kuulleet, miten Jeesus on vastikään herättänyt kuolleista Lasaruksen. 

Kuvittele itsesi kansanjoukkoon. Ympärilläsi on valtavasti ihmisiä, ääniä, liikettä, palmunoksia taitellaan ja Hoosianna-huudot kuuluvat. Kulkue etenee kohti Jerusalemin kaupungin muureja. Näet Jeesuksen siunaavan Jerusalemia oikealla kädellään. Vasemmassa kädessään hänellä on kirjakäärö. Se on vertauskuva Jeesuksen auktoriteettiasemasta ja siitä, ettei hän tullut kumoamaan lakia, vaan täydentämään sen.

Seisahdut väenpaljoudessa miettimään, mikä sai sinut lähtemään muiden mukaan Jeesusta vastaanottamaan. Mieti hetki rauhassa mielessäsi: Mitä sinä olet kuullut Jeesuksesta? Miten sinä suhtaudut häneen?

Katso sitten Jeesuksen kasvoja. Ne eivät ole eteenpäin suunnattu, vaan katsovat opetuslapsiin. Asetu mielessäsi opetuslasten joukkoon. Menisitkö aivan lähelle ratsastavaa Jeesusta, niin että tuntisit myös ratsun lämmön? Vai olisitko mieluummin taaempana tarkkailemassa tilannetta?

Opetuslasten joukkoon mahtuu kyllä. Se on sekalainen joukko, jossa on eri ammattien edustajia ja monenluonteisia ihmisiä. Aivan tavallisia ihmisiä kuten sinäkin. Pääsiäisjuhlille Jerusalemiin matkustaa myös ei-juutalaisia esimerkiksi kreikkalaisia, jotka ovat kiinnostuneita juutalaisuudesta. Evankelista Johannes kertoo, miten jotkut kreikkalaisetkin tahtoivat tavata Jeesuksen. Jeesus tahtoo koota yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset – olivatpa he kreikkalaisia tai juutalaisia. 

Opetuslapset ovat saaneet kokea ihmeellisiä asioita Jeesuksen kanssa. Jeesus on pitänyt heistä huolta niin kovassa myrskyssä kuin ruuan loppuessakin. Hän on opettanut niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin lainopettajat. Välillä Jeesuksen opetukset ovat menneet yli ymmärryksen, mutta häneen on silti voinut tukeutua kaikissa tilanteissa. Monesti Jeesus on kysynyt ihmisiltä: ”Mitä sinä tahdot, että teen sinulle?” Sitten Jeesus on parantanut vakavasti sairaita ihmisiä. Jeesuksella on sellainen voima ja valta, jota ei ole aiemmin nähty kenelläkään. Huomaan, että Jeesuksen katse tavoittaa minutkin. Pysähdyn hetkeksi pohtimaan hiljaa mielessäni: miltä Jeesuksen katse tuntuu? Miten se puhuttelee minua? Mitä minä tahtoisin sanoa Jeesukselle?

Ikonissa Jeesuksen ratsun vieressä ja edessä on pikkuihmisiä. Ne ovat lapsia, jotka levittävät vaatteita ja oksia Jeesuksen tielle kunnioituksen merkiksi. Juuri palmunoksilla on vertauskuvallinen merkitys: Israelin kansan historiassa niitä heilutettiin, kun juhlittiin vapautusta ja temppelin puhdistusta. Aivan kuten me levittäisimme tänä päivänä punaisen maton arvovieraan kulkureitille. 

Ikonissa juuri lapset riemuitsevat Jeesuksesta ja kunnioittavat häntä. Asetu hiljaa mielessäsi riemuitsevan lapsen asemaan. Lapsi osaa tarttua hetkeen, nauraa sydämensä pohjasta, kun naurattaa, ja itkeä, kun itkettää. Hän ei vielä tiedä, miten tukkoon menee, kun piilottaa tunteensa ja kaipuunsa. Lapsi ei häpeä itseään eikä tarvitsevuuttaan. Lapsi muistaa, miten Jeesus nostaa hänet aikuisten keskelle ja sanoo ympärillään oleville: ”Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.” Asetu hiljaa mielessäsi Jeesusta vastaanottavien lasten joukkoon. Mistä sinä iloitset yhdessä Jeesuksen kanssa? Mitä sinä itkisit hänen turvallisessa läsnäolossaan?

Riemuitsevien lasten jälkeen Jerusalemin edustalla seisoo jäykän ja arvioivan oloisia ihmisiä. He ovat niitä juutalaisia, joita ärsyttää suunnattomasti, että ”koko maailma juoksee Jeesuksen perässä”. Minkä tähden heitä häiritsee Jeesuksen kansansuosio? Sen tähden, että he pelkäävät oman asemansa puolesta. He ovat tottuneet olemaan auktoriteetteja, joita kuunnellaan ja totellaan. He ovat luovineet roomalaisten valloittajien kanssa ja onnistuneet säilyttämään asemansa. Valtaa saatuaan ihminen ei hevin luovu siitä. Ei vaikka valta olisikin saanut hänet tekemään ikäviä päätöksiä muiden kannalta. Juutalaisen ylipappi Kaifaksen sanoin: ”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?”

Jeesus on todella kuningas, mutta eri merkityksessä kuin häntä riemuiten vastaanottava kansa ajattelee. He juhlivat kansallista vapauttajaa, mutta monien on vaikea tunnistaa Jeesuksen todellista kuninkuutta – hänen merkitystään kansan Vapahtajana. Nyt kansa osoittaa suosiotaan kovaan ääneen, mutta vain muutaman päivän kuluttua se huutaa Jeesukselle tuomiota. Jeesus kuolee kaikkien ihmisten syntien puolesta. Hän on se vehnänjyvä, josta hän itse puhuu. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän voitti kuoleman vallan, jotta me saisimme iankaikkisen elämän. 

Kun katsot ikonia, näet Jeesusta arvioiden tarkkailevia ihmisiä. Siinä joukossa on ehkä fariseuksia ja uskonnollista valtaa pitäviä. Heidän takanaan on kaupungin muurit ja portti. Muurit ja portti sisältävät suojan ja turvallisen sisäänpääsyn ajatuksen, mutta yhtä lailla ne voivat olla torjuvia ja poissulkevia. On helppoa ajatella, että on kaksi joukkoa: nuo, jotka hylkäävät Jeesuksen, ja me, jotka vastaanotamme hänet. Mutta me emme tunne kenenkään elämän kulkua tai sydämen salaista kaipuuta kuten Jeesus näkee ja kuulee. Vaikein kamppailu uskon ja epäuskon, luottamuksen ja epäluottamuksen välillä käydään omassa sydämessämme. Tämän ymmärtäminen saa pään painumaan nöyränä kuten ikonissa Jeesuksen ratsulla. Tarvitsen Jeesusta.

Kaisa Raittila kirjoittaa (Kirjasta ”Ikonin hiljainen puhe”):

”Jos tänään avaan porttini,
tule nopeasti.
Tule maton alle lakaisijan huoneeseen.
ja katso estelevää pelkuria.
Astu ylpeyden ja ylimielisyyden yli,
silmiltä varjeltujen takapihojen läpi
ja kuuntele lasta, joka tämän lyhyen hetken
haluaa minussa olla auki ja juosta vastaan.
Kuuntele sanatonta, vaikka ei ole 
kirkkaana otsa eikä puhtaana sydän.
Tule hautani suulle ja huuda minut esiin.
Jos tänään avaan porttini,
tule nopeasti.
Huomenna olen taas muurini sisällä.”