Tuomas Niskasen saarna 23.10.2022

”Usko ja epäusko” 

Mark. 2:1-12
Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

”Kukaan ei tykkää musta!”
Oletko koskaan kuullut kun lapsi huutaa näin? 
Vanhempien ja lapsen keskustelu on päässyt riidaksi asti tai vanhempi on joutunut kieltämään lasta tai torumaan lasta. Ja tästä suuttuneena tuo lapsi ryntää dramaattisesti huoneeseensa, paiskaa kenties oven näyttävästi kiinni ja ikään kuin näytelmän loppuhuipennuksena huutaa nuo vuorosanat: ”Kukaan ei tykkää musta!” Vielä vaikuttavampi versio tästä näytelmästä on vuorosanat: ”Kukaan ei rakasta mua!”
Oletko nähnyt joskus tätä näytelmää? Tai, oletko kenties ollut siinä joskus pääosan esittäjä?

Kun Jeesus sanoi halvaantuneelle miehelle, että sinun syntisi annetaan anteeksi, oli aivan luonnollista että kunnolliset uskovaiset hermostuivat asiasta. Vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Väittääkö tuo nasaretilainen tavallinen mies olevansa siis Jumala? Eikä Jumalakaan anna syntejä anteeksi ilman sovitusuhreja ja syntiuhreja. Sitähän varten Jerusalemin temppeliin oli rakentunut koko palvonta ja uhrimenokäytäntö, jossa koneistoa pyöritti iso määrä papistoa ja temppelipalvelijoita. Ja uhrieläimiä ja uhriruokia virtasi sisään päivittäin.

Mutta Jeesus näki, että nämä ihmiset uskoivat Jeesuksen voivan auttavan. Tai ainakin halvaantunut itse uskoi ja oli saanut neljä ystäväänsä taivuteltua auttamaan. Joku siis uskoi, että tuo tavallisen näköinen mies Nasaretista voi auttaa, jos hänen puoleensa vain kääntyy. He uskoivat ainakin sen verran, että olivat valmiit keikkumaan sairasvuoteen kanssa talon katolla, jotta pääsisi Jeesuksen luo. Ja tuo usko riitti. Se että edes etsii auttajaa, riitti Jeesukselle. Siksi he saivat tulla pelastuksen piiriin. Sitä Jeesus tarkoitti sillä, että halvaantunut mies saa synnit anteeksi.

Hän sai synnit anteeksi, koska jaksoi uskoa tai edes epätoivoisesti toivoa viimeisenä oljenkortenaan, että tässä maailmassa on joku, joka voi häntäkin rakastaa. Joku voi hänestäkin tykätä. Hän oli niin sairautensa nujertama, ettei hän enää voinut juosta pois huutaen, että kukaan ei rakasta mua.
Se että tässä menee syntien anteeksi antamien ja sairaudesta parantuminen samaan syssyyn, sen ei tarvitse meitä liikaa askarruttaa. Tuohon aikaan ei osattu sairauksia diagnosoida, niin kuin meidän aikaan osataan. Tässä käytetty kreikan kielen sanakin, sõdzõ, tarkoittaa sekä parantumista että pelastumista. Ehkäpä sen ajan ihmiset katsoivat pelastuksen olevan niin kokonaisvaltainen asia, ettei sitä tarvinnut edes analysoida tätä tarkemmin. Joka tapauksessa syntien anteeksi anto oli ihmisen pelastuksen kannalta se tärkein kysymys. Pelastuskysymys.

Ja Jeesukselle näyttää tosiaankin olevan tärkeää meidän kokonaisvaltainen rakastaminen. Hän haluaa auttaa sairastavia ja kuolevia, päähän potkittuja ja syntisiä. Häntä kiinnostaa ihan meidän jokapäiväinen leipämmekin. Hän haluaa meille kaikkea hyvää, koska Jeesus tuntee meitä kohtaan rakkautta.
Mutta kunnolliset uskovaiset eivät voineet tätä hyväksyä. He ovat tässä näytelmän suuttuneet lapset, jotka dramaattisesti juoksevat pois paiskoen ovia ja huutaen ”kukaan ei tykkää” musta. Sen Jeesus tunsi hengessään, sillä Jumala tuntee meidät. Lainopettajat ovat näitä suuttuneita lapsia, koska he eivät saata uskoa. He eivät saata uskoa, että joku voisi rakastaa heitäkin niin ehdoitta, ilman, että on pinnistellyt elämässään ja onnistunut olemaan hyvä. Ilman että sääntöjä on noudatettu pilkulleen. Ilman että sovitusuhreja ja palvontamenoja on toimitettu, kuten oikein on ja aina ennenkin toimitettu.

Heidän oma voimansa ja viisautensa ja oma uskonvarmuutensa estävät heitä uskomasta Jeesukseen. He ovat oikeassa uskossa ja juuri siksi he eivät voi uskoa, vaan ovat epäuskoisia. He eivät voi lopulta uskoa, että kukaan voisi tykätä heistä ihan vain sellaisina, kuin he ovat.
Joten kysyn sinulta uudestaan, oletko sinä joskus tämän näytelmän pääosan esittäjä? Oletko epäuskoinen? Onko sinusta vaikeaa uskoa, että Jeesus tykkää sinusta. Tuommosena. Ilman, että olet osannut elää ihmisiksi. Ilman, että olet noudattanut yhteiskunnan ja raamatun jokaista sääntöä. Ilman, että olet suorittanut uhrimenot oikein ja ajallaan, mitä ne ikinä sinun todellisuudessa ovatkaan. Oletko epäuskoinen?

Sairasvuoteella makaava mies ei voinut enää tehdä mitään. Hän oli halvaantunut. Hän ei voinut elämällään mitenkään enää saada Jumalaa tykkäämään itsestään. Hän ei voinut enää toimittaa mitään sovitusuhria. Hän oli jo täysin riisuttu kaikesta omasta voimastaan. Ei ollut enää kuin viimeinen oljenkorsi, voisiko tuo mies Nasaretista auttaa minua.

Ja vasta silloin Jeesuksen rakkaus saattoi päästä läpi. Vasta kun oma usko ja oma voima oli riisuttu pois, ei ollut enää mitään ihmisen rakentamia muureja Jumalan rakkaudelle. Epäuskoisilla niitä vielä on, eikä Jumala halua murskata väkivalloin ihmisen itse pystyttämiä muureja, joiden takana hän joutuu huutamaan dramaattisesti, ”kukaan ei tykkää musta”.

Jos sinä omassa elämässäsi siis näyttelet aika ajoin tuota näytelmää, niin muista, että Jeesus odottaa sinuakin. Hän ei pakota rakkauttaan, vaan odottaa, että sinä uskallat uskoa, että hän sinustakin tykkää. Toivottavasti sitä varten sinua ei jouduta kovasti riisumaan omasta voimastasi, omasta viisaudestasi, omasta uskostasi, jotta suojamuurisi läpäisisi Jumalan rakkauden. Mutta jos on tarvis, niin älä huoli, Jeesus odottaa kärsivällisesti siltikin.
Ja ehkäpä ensi kerralla, jos olet sivuosassa tuossa näytelmässä, missä lapsi tai kenties nuori juoksee huutaen luotasi pois, että kukaan ei tykkää hänestä, niin voithan kokeilla huutaa perään, että ”no, Jeesus nyt ainakin tykkää”. Sillä niin Jeesus sinunkin perääsi kuiskaa.