Vastuu luomakunnasta

3. Moos. 25:8–12

Herra sanoi Moosekselle:
    ”Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne. Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. Viettäkää riemuvuotta joka viideskymmenes vuosi. Älkää silloin kylväkö älkääkä korjatko peltoon itsestään kasvanutta viljaa älkääkä kerätkö hoitamattomiin köynnöksiin kasvaneita rypäleitä, sillä se vuosi on riemuvuosi, jonka tulee olla teille pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa.”

Mikä on sinusta oikeus ja kohtuus?

Kun israelilaiset olivat saapumassa luvattuun maahan, Jumala kertoi sen heille. ”Kuutena vuotena voit kylvää peltosi, leikata viinitarhasi köynnöksiä ja korjata satoa, mutta seitsemäs vuosi on maan lepovuosi, Herralle pyhitetty sapatti”.

Ja kun seitsemän tällaista seitsemän vuoden jaksoa on kulunut, on riemuvuosi. Maa palaa omistajalleen. Velat annetaan anteeksi, orjaksi joutuneet saavat vapautensa. Ja luomakunta saa levätä. Me saamme syödä vain sen, minkä se itsestään tuottaa.

Tässä on siis kohtuus, jos me emme sitä muuten ymmärrä. Entä se oikeus, millä oikeudella näin tulee toimia. Senkin Jumala kertoo. ”…maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia” (3.Moos.25:23). Tässä on siis oikeus.

Meidän tulee seurata Jumalan oikeutta ja kohtuutta.

No olemmeko me sitten noudattaneet tätä oikeutta ja kohtuutta. Oletko saanut lainojasi anteeksi? Onneksi asuntolainat meillä ei sentään ole 50 vuotta, mutta en kyllä ole nähnyt omassa lainasopimuksessani pykälää miten menetellä jos laina-aikaan sattuisi osumaan riemuvuosi. Viimeksihän vietimme sitä vuonna 2000.

Mutta kysynkin näin päin: oletko sinä antanut anteeksi lainoja, joita perheesi ja sukusi on antanut? Joita kansasi on antanut? Oletko sinä osallinen vaurauteen, joka on syntynyt siitä, että toiset eivät ole saaneet velkojaan anteeksi? Väitän, että olet. Että minä ja me kaikki olemme.

Kirkkokunnat yhdessä ajoivat ennen vuotta 2000 kansainvälisesti hanketta, jossa olisi ollut tarkoitus että rikkaat maat, länsimaat antaisivat köyhien maiden velat anteeksi. Ne ovat usein otettu itsevaltiaiden ja diktaattorien toimesta, mutta velat jäivät kansalle, kun diktaattori karkasi tai tapettiin. Nyt monet köyhät maat ovat velkojensa kanssa jumissa ja kaikki bruttokansantuotto menee velkojen korkoihin, velat jäävät lyhentämättä ja kansakunta ei pääse jaloilleen. Rakentamaan omaa yhteiskuntaansa, omaa infrastruktuuriaan, koulutusjärjestelmää ja siten vakauttamaan oloja. Ja vaikka en yhteiskuntatieteilijä olekaan, olen ymmärtänyt, ettei nuo velat olisi kovin suuria edes. Me saatamme länsimaissa käyttää saman rahan vaikkapa puolustusmenoihimme vuodessa joka vuosi. Eli kenenkään rikkaan maan, kuten Suomen, talous ei riipu siitä, ettemmekö voisi antaa velkoja anteeksi. Miksi sitten emme vain anna? Tai käske päättäjiämme kuittaamaan velat? Ei tarvisi olla koko ajan maksamassa kehitysapuarahojakaan.

Koska kun köyhä maa pysyy köyhänä, se on pakotettu myymään meille rikkautensa, luonnonvaransa halvalla ja jalostamattomana. Ja niin me voimme tehdä voittoa. Miksi muuten yksikään suomalainen paperitehdas olisi viety keskelle sademetsää?

Missä on siis oikeus ja kohtuus?

Entä maa?

Koska viimeksi me jätimme pellot viljelemättä seitsemäntenä vuonna? Jätimme kanafileesuikaleet ostamassa? Jätimme kallion louhimatta lithiumakkuja varten ja tyydyimme vanhaan puhelimeemme vielä vuodeksi? Vietimme sapattivuotta turismista? Jätimme kvartaalin katsomatta ja teimme edellisvuotta vähemmän voittoa?

Koska maa saa levätä meidän tarpeiltamme? Koska eläimet saavat sapattivuoden tai edes riemuvuoden? Minä vuonna emme troolaa meriä tonnikalapurkeiksi, vaan annamme kalakantojen toipua? Viisas ihminen sanoi minulle, että me vietämme kerran vuodessa luomakunnan sunnuntaita, vaikka oikeasti meidän olisi hyvä viettää sitä jokaisena kirkkovuoden sunnuntaina.

Me sanomme, tämä on minun maatani. Oletteko koskaan katsoneet Suomen karttaa, jossa näkyy kiinteistörajat? Tai Keravan karttaa. Me olemme piirtäneet maan pinnan täyteen viivoja, mutta yksikään niistä ei näy taivaalla linnun silmään. Ja näistä rajoista on tapeltu. Putin sanoo nyt niin Ukrainassa, tämä on minun maani.

Mitä tapahtuisi sodille ja köyhyydelle, jos me muistaisimme olevamme täällä vain ikään kuin siirtolaisina? Mitä tapahtuisi koko meidän elämällemme ja arjelle, kaupassa käymiselle ja asumiselle, jos me muistaisimme että me olemme täällä vain muukalaisia ja että maa on Herran?

Tätä ovat monet heränneet miettimään. Uskon, että sinäkin. Siksi niin paljon hyvää tapahtuu koko ajan. Sinulla on sydämessäsi tuntu, mikä on oikeus ja kohtuus. Siksi niin moni nyt miettii kohtuullisia ratkaisuja omassa elämässään. Siksi absoluuttinen köyhyys on vähentynyt maailmassa, siksi lapsikuolleisuus laskee joka vuosi. Siksi ympäristöystävällisemmät tuotteet ovat kannattavia tuottaa, siksi metsänhoito muuttaa koko ajan muotoaan meilläkin täällä Suomessa. Koska me tunnemme sydämessämme kutsun Herran oikeuteen ja kohtuuteen.

Kun tavallinen ihminen päättää jotain, häntä ei pysäytä mikään. Jos sinä päätät asentaa aurinkokennoja tai hankkia kaasuauton tai syödä vähän toisella lailla tai puhua taloyhtiön kokouksessa jonkun idean puolesta, niin mikään inhimillinen mahti maailmassa ei voi sitä voimaa pysäyttää. Koska hän, joka on vain pisara meressä, on koko meri. Teollisuuden, kauppaketjujen, poliitikkojen, diktaattorien, sivussa naurajien ja vähättelijöiden valta ei ole mitään verrattuna sinun valtaasi, kun päätät ajaa Jumalan oikeutta ja kohtuutta omassa arjessasi, omissa valinnoissasi. Ja keinot aina keksitään, sillä sinussa on luomisen kyky. Kyky ajatella sitä, mitä ei vielä ole. Niin Luojasikin ajatteli sinut, ennen kuin vielä olit.

Joten, hyvä siirtolainen ja muukalainen, joka Herran maalla asustelet, mikä on sinusta oikeus ja kohtuus?

Se on sinun tehtäväsi miettiä. Joka päivä uudestaan ja uudestaan. Sinä pystyt siihen, koska olet Jumalasi kuva. Jatkat luomisen työtä. Köyhä veljesi ja siskosi riippuu sinun oikeudenmukaisuudestasi. Maa, meri jalkojesi alla sekä taivas pääsi yllä on sinun kohtuutesi armoilla. Ja sinä olet pysäyttämätön voima.