Asta Koposen saarna 30.1.2022

Messussa saarnan luki Kristiina Nyman.

Jeesus auttaa hädässä

Evankeliumi Matt. 8: 23–27

Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.”

Saarna

Ruotsalainen pappi Kjell Wiklund oli joulun ja uudenvuoden 2005 välissä päivystämässä palvelevassa puhelimessa. Soittajat olivat hyvin järkyttyneitä. Muutamaa päivää aikaisemmin, tapaninpäivänä 2004, Intian valtameren maanjäristys ja sitä seurannut tsunami olivat aiheuttaneet valtaisan tuhon Kaakkois-Aasiassa. Wiklund kuunteli ihmisten hätää ja kysymyksiä, joihin oli mahdotonta antaa vastauksia. Epätoivokin tuntui monen mielestä jäävän sanattomaksi. Puheluiden välissä hän kirjoitti virren 925, jonka äsken lauloimme päivän virtenä.

Samanlainen mykkä epätoivo ja vastaamattomat kysymykset liittyivät myös virren suomentamiseen. Tuusulan Jokelassa marraskuussa 2007 tapahtuneet koulusurmat olivat pysäyttäneet. Pari viikkoa Jokelan tapahtumien jälkeen opettaja ja virsirunoilija Pekka Kivekäs teki suomenkielisen käännöksen. Kivekäs on kuvannut virttä sanoen: ”Mielestäni virsi on siitä hyvä, että se ei anna epätoivoisille valmiita vastauksia – eihän niitä olekaan – pikemminkin se auttaa ehkä purkamaan surua ja tekemään oikeita kysymyksiä.”

Pintapuolisesti katsottuna päivän evankeliumiteksti on selkeä ja helposti ymmärrettävä. Kun Markus ja Luukas kertovat myrskyn tyynnyttämisestä, heille kertomuksen ydin on, että Jeesus on luonnonvoimien Herra. Matteus kuitenkin kertoo tapahtumasta laajentaen sen kuvaamaan ihmisten elämää. Kerran tapahtunut myrskyn tyynnyttäminen on samalla vertauskuva sille, että Jeesus pelastaa ihmiset myös elämän myrskyistä. Tämä käy ilmi Matteuksen sanavalinnoista:
Ensinnäkin opetuslapset ”seuraavat” häntä. Alkukielen sana tarkoittaa, että opetuslapset kulkevat yhdessä Jeesuksen kanssa ja noudattavat hänen opetustaan. Kyse on siis uskosta Jeesukseen.
Toiseksi ”myrsky” sanan takana on maanjäristys eikä vain rajumpi tuulenpuuska. Myrsky on vertauskuva elämää järisyttäville tapahtumille, jotka herättävät meissä pelkoa ja ahdistusta.
Kolmanneksi myrskyn keskellä opetuslapset pelkäävät ”hukkuvansa” eli joutuvansa ikuiseen kadotukseen.
Neljänneksi yhtäkkiä tuulen ja aaltojen tyynnyttämistä eivät todista vain opetuslapset, vaan kuvaan ilmestyvät ”ihmiset”. Ei vain opetuslapsien, vaan kaikkien ihmisten tulee tietää, että Jeesus on Jumalan Poika, jolla on valta tyynnyttää niin luonnonvoimat kuin ihmisten elämää järisyttävät myrskyt.

Matteuksen evankeliumitekstin sanoma on siis vertauskuvallisuudessaan selkeä: Usko Jeesukseen pelastaa meidät. Seuraamalla Jeesusta meidän ei tarvitse pelätä iankaikkista kadotusta. Meillä on turva myös elämän aikana. Jeesus auttaa hädässä. Vaikka näyttäisi siltä, että Jeesus nukkuu, hän on lähellä eikä jätä meitä yksin. Hädän hetkellä saamme luottaa siihen, että meidän avunpyyntömme kuullaan ja meistä pidetään huolta.

Helposti ymmärrettävä kertomus muuttuu yllättävän vaikeaksi, kun esitämme muutaman kysymyksen:
Miltä opetuslapsista tuntui pelätä henkensä edestä ja Jeesus vain nukkui? Tai kun Jeesus herättyään ei lohduttanutkaan heitä, vaan ensi töikseen huomautteli uskon vähyydestä?
Miksi elämän pitää olla pelottavaa ja täynnä kärsimystä, jos kerran Jumala on kaikkivaltias, rakastava Isä? Miten hyvä Jumala sallii niin paljon pahaa?

Emme voi tietää, miltä opetuslapsista tuntui pelätä henkensä edestä, mutta meillä jokaisella on siitä jonkinlainen aavistus. Katsoessamme maailmaa ympärillämme näemme koronapandemiaa, sodan uhkaa Ukrainassa, tulivuoren purkauksen aiheuttamaa tuhoa Tongalla, perheväkivaltaa, lasten ja nuorten pahoinvointia, vanhusten yksinäisyyttä. Elämämme pysäyttää läheisen kuolema, oma vakava sairaus, aviokriisi, huoli toimeentulosta. Hätää ja kysymyksiä, mykkää epätoivoa, pelkoa, itkua, voimattomuutta. Kaikkein vähiten tuskaa helpottaa, että syytellään uskon vähyydestä. Vaikka kuinka huutaisi apua kurkkunsa kipeäksi, kukaan ei tunnu kuulevan. Aallot lyövät yli veneen ja Jeesus vain nukkuu.

Raamattu on täynnä ylistystä Jumalan hyvyydestä ja lupauksia rauhasta, ilosta, toivosta ja varjeluksesta, joita usko lahjoittaa. On kuitenkin vaikea luottaa lupauksiin, kun oma elämä ja maailma ympärillämme näyttäytyy sellaisena kuin Jeesus nukkuisi ja Jumala olisi kääntänyt meille selkänsä. Ristiriitaa maailman todellisuuden ja Jumalan lupausten välillä ei voi selittää pois. Ei ole olemassa helppoja vastauksia tai yksinkertaisia ratkaisuja.

Myös Luther kamppaili Miten löydän armollisen Jumalan? –ajatuksen kanssa. Hänen ratkaisunsa Jumalan lupaaman hyvän ja maailmassa olevan pahan väliseen ristiriitaan oli ristin teologia. Lutherin mukaan Jumala näyttäytyy meille vastakohtanaan. Jumala koetaan toisenlaisena kuin Hän todellisuudessa on. Jos katsomme Jeesusta ristillä, näemme häpeä ja tappion, joka todellisuudessa onkin voitto kuolemasta ja pahan vallasta. Lutherin mukaan samalla tavalla Jumala kaikessa ilmaisee itsensä vastakohtanaan. Siellä, missä Jumala on vihainen ja ankara, Hän rakastaa ja huolehtii. Siellä, missä näyttää, että Jumala on kaukana, Hän onkin kaikkein lähimpänä. Lutherin mukaan Jumala ilmaisee itsensä epäsuorasti, koska vain sillä tavalla, me kestämme kohdata Hänet. Tällaisia epäsuoria merkkejä ovat erityisesti Raamattu, kaste ja ehtoollinen.

Kaakkois-Aasian tsunamin yhteydessä Helsingin piispa Eero Huoviselta kysyttiin, miten hän selittää katastrofin. Piispa puhui Jumalan poissaolosta tai nukkumisesta ja esitti Jumalalle kriittisiä kysymyksiä. Hän ei lähtenyt selittelemään maanjäristystä luonnollisena mannerlaattojen liikkeenä tai pohtinut Jumalan kaikkivaltiuden rajoja. Eero-piispan vastaukset osoittivat ristin teologian erityispiirteen: meillä on lupa purkaa omaa pahaa oloamme ja tuskaamme Jumalalle. Jumala kyllä kestää meidän kriittiset kysymyksemme. Hän kuulee tuskan itkumme ja mykän epätoivomme.

Silloinkaan kun Jeesus nukkui, opetuslapset eivät epäilleet Jeesuksen kykyä pelastaa heidät. He menivät hädässään rohkeasti Jeesuksen luo. Usko on luottamusta Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon, vaikka emme aina näekään sitä sellaisena kuin toivomme tai odotamme. Samalla kun meillä on lupa valittaa siitä, että omassa elämässä ja maailmassa ympärillämme on niin paljon pahaa, on syytä myös huomata, että elämässä ja maailmassa on paljon hyvää.

Vaikka on sotia ja katastrofeja, on myös rauhaturvaajia ja avustusjärjestöjä. Vaikka on nuorten pahoinvointia, on myös Walk in –terapiaa. Vaikka on pandemiaa, kehitetään myös rokotteita ja uusia lääkkeitä. Ja jokainen meistä voi antaa lähimmäiselle tilaa ja aikaa purkaa surua ja tuskaa. Unohtaa helpot vastaukset ja yksinkertaiset ratkaisut. Olla toisen rinnalla, sietää ahdistusta, kestää epävarmuutta. Voimme olla Jumalan lohduttavana sylinä toinen toisillemme.

Päivän evankeliumitekstin sanoma on selkeä: Usko Jeesukseen pelastaa. Seuraamalla Jeesusta meidän ei tarvitse pelätä iankaikkista kadotusta ja meillä on turva myös elämässä. Vaikka näyttäisi siltä, että Jeesus nukkuu, hän on lähellä eikä jätä meitä tänäänkään yksin. Hädän hetkellä saamme luottaa siihen, että meidän avunpyyntömme kuullaan ja meistä pidetään huolta. Vähäuskoinenkin saa olla Jeesuksen kanssa samassa veneessä. Ja elämänmeren myrskytessä Isä pitää kädestä.